“Yksinäisyyden tarvettani ei aina ymmärretä”, kertoo kirjailija Essi Kummu – Oman rauhan tarve on kytköksissä luovuuteen

Yksinäisyyden ja oman rauhan tarve on yksilöllistä. Se vaihtelee ihmisestä ja elämäntilanteesta riippuen. Yksinäisyyden haitoista ja negatiivisista vaikutuksista hyvinvointiin puhutaan paljon. Yhteiskuntamme ihailee ja suosii ulospäinsuuntautuneita ekstroverttejä. Harvemmin tuodaan esiin yksin olemisen hyödyllisiä vaikutuksia tai pyritään ymmärtämään niitä, joilla oman tilan ja rauhan tarve on muita suurempi. Suomalaisessa kulttuurissa omiin oloihin vetäytymistä pidetään kuitenkin hyväksyttävämpänä kuin muualla. Vai pidetäänkö sittenkään?

”Äidilläni oli tapana sanoa, etten välitä muista ihmisistä, kun lapsena vetäydyin omiin oloihini. Perheessäni ei ymmärretty yksinäisyyden tarvettani. Koko aikuisikäni olen kokenut syyllisyyttä sen vuoksi, että tarvitsen paljon rauhaa ja hiljaisuutta”, kertoo kirjailija Essi Kummu. Hän lisää, että myöhemmin läheiset ovat kuitenkin alkaneet ymmärtämään yksin vietetyn ajan merkityksen hänen hyvinvoinnilleen. “Nykyisin äiti on itse huolissaan hyvinvoinnistani ja siitä, saanko tarpeeksi rauhaa ja yksinäisyyttä. Hän on oppinut tuntemaan minut ja kunnioittamaan elintapojani.”

Kummu kertoo yksinolon tarpeen, tasapainoilun oman tilan ja muiden kanssa vietetyn ajan välillä, olevan jopa yksi keskeisimpiä kysymyksiä hänen elämässään. ”Tarpeeni olla yksin on vaikuttanut siihen, että olen lähtenyt luomaan tietynlaista elämää. Luulen, että jopa ammatinvalintani kirjailijana liittyy tarpeeseen olla yksin”, hän kertoo.

Kummu pohtii yksinolon tarpeensa kumpuavan omasta herkkyydestään ja tavasta prosessoida asioita muita syvällisemmin. “Olen valtavan tunneherkkä ihminen ja käsittelen asioita pidempään kuin muut. En kaipaa juuri virikkeitä, kun itsellä on niin valtava sirkus jatkuvasti mielen sisällä käynnissä. Kun tapahtuu paljon, niin tarvitsen useita tunteja, mielellään jopa kahdeksasta yhdeksään tuntia sen jälkeen, ettei tapahdu mitään.”

Tutkimusten mukaan yksinolo ja sen keskivertoa suurempi tarve saattavat olla kytköksissä suurempaan luovuuteen. Muun muassa Buffalon yliopistossa vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan ihmiset, joilla on halu viettää pitkiä aikoja yksin, saattavat olla keskivertoa luovempia. Tutkimuksessa todettiin, että nämä ihmiset eivät välttämättä ole varsinaisesti epäsosiaalisia, vaan hekin nauttivat sosiaalisesta kanssakäymisestä, mutta tahtovat sen tapahtuvan omilla ehdoillaan.

”Luovilla ihmisillä on suurempi tarve yksinäisyyteen. He ovat myös itsenäisempiä. Itsenäinen elämäntapa ja oman rytmin kunnioittaminen kuuluvat luovuuteen. Tyhjä tila on kaiken luomisen elinehto.”

– Essi Kummu, kirjailija

Luovuuden ja yksinäisyyden tarpeen syy-seuraus -suhde lieneekin kaksitahoinen. Ihminen, joka viettää paljon aikaa yksin, pystyy olemaan luovempi, sillä hän kykenee irtautumaan yhteisön ajattelusta ja näkemään uusia näkökulmia. Toisaalta luova ihminen kaipaa enemmän omaa rauhaa vilkkaan sisäisen maailmansa vuoksi.

”Minulla saattaa olla todella tunne- ja tapahtumarikkaita päiviä, vaikken tapaisi ketään muita ihmisiä. Se on luovan työn käyttövoimaa”, kertoo kirjailija Essi Kummu. (Kuva: Marcos Katz)

Myös muissa tutkimuksissa – ja useiden tunnettujen luovien tekijöiden elämäntarinoissa – toistuu sama yksinäisyyden tarpeen teema. Useat merkittävät luovat tekijät ovat stereotyyppisesti olleet mökeissään ja tuvissaan piilottelevia yksinäisiä susia, aina Eino Leinosta Edith Södergraniin, Van Goghiin ja Bethoveniin. Erään vuonna 2003 tehdyn tutkimuksen mukaan yksinäisyyden ja luovuuden kytkös saattaa olla seurausta siitä, että yksin oleminen vähentää tarvetta tehdä vaikutus muihin ja painetta mukauttaa omaa käyttäytymistä yhteisön ajatteluun sopivaksi. Yksin ollessaan ihminen voi hahmottaa oman itsensä selkeämmin ja tunnistaa omia toiveitaan.

Yksinolon positiivisen vaikutuksen luovuuteen tunnustaa myös kuvataiteilija Tero Annanolli. Hän kertoo, ettei pysty luomaan uutta, ellei hän ole yksin. ”Tarvitsen esimerkiksi residenssijaksoja ulkomailla. Yksin oleminen ei minun kohdallani tarkoita välttämättä, etten tekisi mitään, vaan usein se tarkoittaa tekemistä ja liikkumista.”

Annanolli lisää, että luovassa työssä yksin olemisen tarve saattaa olla kytköksissä myös työprosessin eri vaiheisiin. ”Minulla yksinäisyyden tarve vaihtelee kausittain, luovan prosessin eri vaiheiden mukaan. Kun on joku uusi prosessi käynnissä, niin tarvitsee enemmän yksinoloa ja on omissa oloissaan. Sitten kun työ saadaan valmiiksi, niin olen ekstrovertimpi ja nautin ihmisten kanssa olemisesta.”

“Yksin ollessaan pystyy määrittelemään oman statuksensa suhteessa ympäristöön. Voi käydä itsensä kanssa kehityskeskustelua, että mihinkä on menty ja mitä haluaisi seuraavaksi”, toteaa kuvataiteilija Tero Annanolli. (Kuva: Greg Machet, Pariisi)

Yksin olemiseen ja sosiaaliseen vetäytymiseen suhtaudutaan kummeksuen kenties siksi, että se liitetään negatiiviseen yksinäisyyden kokemukseen. Yksin ollessaan ihminen voi olla joko raastavan yksinäinen tai levätä nautinnollisessa yksinäisyydessä. Mikä mahtaa siis olla haitallisen yksinäisyyden ja nautinnollisen yksin olemisen välinen ero?

”Elämääni on mahtunut kyllä toivotonta yksinäisyyden tunnettakin, sellaista ettei saa kontaktia tai kosketuspintaa muihin ihmisiin. Se on kamalaa ja toivotonta yksinäisyyttä. Se on ollut tarpeellista siksi, että se on saanut minut perustamaan perheen ja lauman”, kertoo Kummu.

“Raastava yksinäisyys on sellaista, ettet itse ole voinut hirveästi vaikuttaa siihen. Siihen liittyy esimerkiksi jättäminen. Nautinnollinen yksinolo taas on sellaista, joka on sinun itsesi päätettävissä”, kuvailee puolestaan Annanolli.

Keskivertoa suurempi yksinäisyyden tarve ei toki aina tarkoita sitä, että ihminen olisi erityisen luova, eikä oman tilan tarvetta tulisi joutua perustelemaan sillä, että se on hyödyllistä esimerkiksi oman työn tai luovuuden kannalta. Useat yksinäisyydessä latautuvat korostavat myös sitä, ettei oman rauhan tarve tarkoita, etteivätkö he nauttisi sosiaalisuudesta tai tarvitsisi muita ihmisiä.

”Ihmisen kuuluu tarvita myös muita ihmisiä. Se on yhtä tärkeää kuin yksinäisyys. Kyse on tasapainosta”, toteaa Kummu.


Hanki päivittäinen annoksesi luovuutta, tilaa uudet artikkelit suoraan inboxiisi:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top