Velvollisuutemme ihmisinä on puuttua vääryyksiin ja tarjota tukea niille, jotka kohtaavat pahaa

Einsteinilta kerran kysyttiin, mitä hän tarkoittaa, kun tiedemiehenä ja persoonallisen Jumalan ajatuksen kumonneena hän sanoi: ”Herraa on vaikea ymmärtää, mutta pahantahtoinen Hän ei ole”, johon hän vastasi: ”Luonto kätkee salaisuutensa ylevään olemukseensa, mutta ei koskaan käytä kavalia temppuja.”

Miksi sitten ihminen niin kovin usein on ainakin pinnalta pahantahtoinen, kun maailmamme on luotu sellaiseksi, joka ei koskaan käytä kavalia temppuja? Sitä minä kovasti olen usein miettinyt. Samoina hetkinä mietin, että olenko itse vain liian herkkä ja sopeutumaton tähän maailmaan, josta usein sanotaan, että täällä täytyy olla myös kova.

Kovuus ei tunnu minulta eikä minulle oikealta ja herkkyyteni vuoksi usein arvioin ihmisiä pitkäänkin, ennen kuin päästän ketään lähelleni. Usein eristäydyn monilta ihmiskontakteilta, kun tunnen, ettei jossain tilassa ole minulle riittävästi empatiaa.

Empatia on monien lähteiden, kuten Maailman Talousfoorumin tutkimusten mukaan yksi tämän hetken tärkeimmistä arvoista ja työelämätaidoista, jonka opettamista pitäisi kehittää jo peruskoulusta lähtien. Empatia on monille meistä työelämässä olevista asia, jota ilman emme ole joutuneet elämään. Varsinkin omassa kuplassani olen elänyt onnekkaan elämän, kun jokainen esimieheni, opettajani ja mentorini on ollut ihmisyyttä, erilaisuutta ja lempeitä energioita rakastava taho, joka haluaa myös lisätä empatian määrää maailmassa. Nykyajan johtajissa arvostetaan ihmistaitoja ja kykyä johtaa ihmisiä eikä asioita, enemmän kuin juuri mitään muuta.

Silti samaan aikaan tässä samassa maailmassamme on useita tahoja, joissa esimiesasemassa on ihminen, joka saa alaisensa tuntemaan riittämättömyyden ja kykenemättömyyden tunteita siinä määrin, että alaiset menettävät yöunensa, työkykynsä ja palonsa nähdä elämässä valoisia asioita. Nuo esimiehet ajavat ympärillään olevat ihmiset nurkkaan tuntemaan olonsa mitättömäksi ja voimattomaksi. Olen kuullut tällaisista johtajista ja ylemmissä asemissa olevista ihmisistä valitettavan usein. Joka kerta nuo tarinat saavat minut voimaan pahoin.

Viime aikoina on pinnalle noussut eri aloilta hyväksikäyttötapauksia ja häirintätapauksia kuin sieniä sateella. Tunnen valtavaa ylpeyttä ihmisistä, jotka uskaltavat puhua noista hetkistä, kun heitä on kohdeltu uskomattomalla tavalla väärin. Valitettavasti vielä emme uskalla laajasti puhua valtaansa hyväksikäyttävistä ihmishirviöistä, jotka pahoinpitelevät ympäristössään eläviä ihmisiä henkisesti. Vähättelevät, ovat välinpitämättömiä, poistavat tuntemukset vapaudesta, vastuusta ja osaamisesta. Ovat ilkeitä.

Työntekijät, jotka asiasta uskaltavat esimiehilleen puhua, leimataan vaikeiksi tapauksiksi. Esimiehestä eteenpäin harvemmin enää uskalletaan viedä asioita, mutta jos näin tehdään, niin usein todetaan, että asia on tiedossa, mutta sille on kovin vaikea tehdä mitään.

Muistan, kun olin ala-asteella –ehkä toisella luokalla – ja meitä koulumme nuorimpia piinasi vanhempi oppilas, joka saattoi kaataa jyrkissä kiviportaissa oppilaita nurin tai lyödä päätä seinään, jos hänelle ei antanut rahaa. Asia nostettiin kerran esiin ja tuon vanhemman oppilaan opettaja kutsui meidät, asiasta valittaneet, luokasta kesken tunnin käytävään, jossa meitä odotti tuo vanhempi oppilas. Opettaja kysyi meiltä, että onko se tämä, joka teitä on kiusannut. Siinä me pari tokaluokkalaista pelokkaasti seisoimme tuon kysymyksen edessä ja tiesimme, että jos vastaamme kyllä, koulun jälkeen viimeistään odottaa ennennäkemätön piina. ”No joo, tavallaan, mutta ei se haittaa”, sopersimme vastauksina. Tuo ohitettiin anteeksipyynnöllä ja pyyhimme porukalla olkapäiltä pölyt pois paremman tulevaisuuden merkiksi.

Onneksi tuo lukuvuosi loppui pian. Kiusaajatkin – kaikesta huolimatta – pääsivät pois kuudennelta luokalta ja vaihtoivat koulua.

Ne esimiehet ja myrkylliset työkaverit eivät niin helpolla vaihdu. Heitä ei siirretä kasvamaan toiseen kouluun. He eivät ota opiksikaan, vaan päättävät usein kiihdyttää kierroksia aikeinaan tehdä elämästä ympärillään entistä vaikeampaa. ”Tuohan on selkeästi vaikea työntekijä vain ja yrittää mustamaalata minua, esimiestä. Hänestä on päästävä eroon”, saattaa olla tuo reaktio.

Nämä ihmiset helposti myrkyttävät lähellään olevia ihmisiä ja pyrkivät oman pahan olonsa vuoksi levittämään samaa vihaa ja katkeruutta muihinkin. Tein tähän kirjoitukseen hieman taustatyötä ja kyselin ympäriltäni, että mitä oikein on ilkeys ja mikä tekee ihmisestä ilkeän.

Pääsääntöisesti vastaukset olivat sitä, että jokin kokemus tai kokemuksien sarja on saanut tuon ilkeän ihmisen kokemaan mielestään niin paljon vääryyttä itseään kohtaan, että hän on kasannut itselleen defenssiksi tuon ilkeyden kilven. Jotkut jäävät jo lapsuudessaan kotona ilman rakkautta ja tukea. Jotkut menettävät ystäviä tai parisuhteita ja kokevat vihan olevan paras keino selviytyä tuosta. Jotkut voivat katkeroitua vaikkapa terveyden tai työn menetyksen johdosta ja kokevat tuosta syystä maailman pahantahtoiseksi, jota vastaan on parasta taistella pahantahtoisuudella.

Ilkeys on monien mielestä pohjimmiltaan sitä, että tahtoo toisille ihmisille pahaa helpottaakseen omaa oloaan. Kun oma olo ei parane sillä, että näkee toisten kärsivän, alkaa lopulta pelata peliä, joka on ikään kuin käänteinen tarvehierarkia, jonka kärjessä on tunne omasta itsetunnon voimasta ja ansaidusta kunnioituksesta ympäröivän vihan ja pelon tuotoksena. Ihminen, joka ei saa rakkautta, lopulta hakeutuu kohti kunnioitusta, pelkoa ja vihaa. Lopullinen itsensä toteuttamisen aste ilkeällä ihmisellä tulee, kun on saavuttanut tunteen siitä, ettei ympärillä ole enää ketään, joka ajattelisi tästä ihmisestä mitään hyvää. Saavuttaa vihdoin pisteen, jossa on niin kaukana kuin on mahdollista siitä kaikesta, mitä olisi voinut ihmisenä olla, jos olisi elänyt ilman vihaa sydämessään.

Me empatiaa ja rauhaa rakastavat ihmiset usein mietimme ilkeän ihmisen vaikutuspiiriin joutuessaan, että kuinka minun tulee muuttua, että hänellä olisi parempi olla. Yritämme antaa ymmärrystä, lempeyttä, aikaa ja tilaa, mutta lopulta vain väsymme ja lopetamme välittämästä. Onneksi hätämme ei ole tämän näköinen, meidän ei tarvitse vaipua synkkyyteen.

Nuo huonot pomot poistuvat pian tieltämme. Ne, jotka eivät luonnollisesti poistu, alistuvat lopulta hyvyyden tiellä ja joutuvat ymmärtämään asenteensa vääräksi. Empatian ollessa nyt ja pysyessä jatkossakin yhtenä tärkeimmistä työelämän taidoista vain empatia ja hyväntahtoinen maailma pysyy lopulta voittajana.

Ainoa keino voittaa pahantahtoisuus on puhua ääneen laajasti noista kavalista tempuista, joita jotkut meistä luonnon tuotoksista tekevät. Ilkeän ihmisen kohdatessaan kunkin meistä on yritettävä muistaa, että ihan aluksi ja lopultakaan kukaan eikä mikään ole pahantahtoinen. Jokainen pahantahtoinen yksilö on kohdannut elämässään niin silmittömän määrän pahuutta, että hän on ajautunut itsekin pahuuteen. Tärkeintä on pitää silmämme auki läheisten ihmisten kanssa, seurata työkavereita ja kavereita ja auttaa sekä tukea heitä, jotka pahuutta ja ilkeyttä kohtaavat elämässään. Maailmassa saa apua vain sanomalla tarpeensa ääneen, joten lopulta pahuus voitetaan vain nostamalla ne kissat pöydälle.

Minä voin pahoin ilkeyttä kohdatessani ja samoin tiedän monen muunkin voivan pahoin. Uskon Einsteinin tavoin, että maailma, luonto ja Hän ovat kaikki hyväntahtoisia. Jedisotureiden tavoin vannon eläväni elämäni taistellen pahuutta ja pimeyttä vastaan. Toivon, että jokainen ilkeyttä kohtaava ihminen olisi tarpeeksi rohkea nousemaan muurin päälle, koska ääneen puhuminen on ainoa tapa saada maailmassamme muutoksia aikaan. Ainoa rajoituksemme on vain oma mielikuvituksemme.

Lupaan itse, sillä panoksella, minkä minä voin antaa, auttaa kaikkia ihmisiä, jotka kokevat ilkeyttä, kiusaamista, vähättelyä ja muureja elämässään. Tiedän, että minun apuni ei ole paljoa, mutta uskon, ettei tuen- ja avunantajien määrä maailmassa minuun lopu. Sinun tehtävänäsi on avata äänesi vaikeassa tilanteessa. Meidän muiden, empatiaa voimanaan käyttävien ihmisten tehtävä on olla paikalla tukemassa, kun muita kohdellaan väärin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top