Vähän kerrallaan tai kaikki heti

Tee tai älä tee, kunhan tiedät miksi.

Yksi maailman parhaita asioita on, että aina löytyy jotain kiinnostavaa tekemistä. Yksi maailman ikävimpiä puolia on, että aina löytyy jotain kiinnostavaa tekemistä. Uutuuden viehätys vetää puoleensa, vaikka entiset tehtävät ja aiemmat uutuudenviehätykset ovat jääneet kesken.

Kuulostaako tutulta?

Tiedämme ihmistyypin, joka pystyy tekemään päivän aikana monia pieniä asioita, jokaista vähän kerrallaan. Heitä, jotka siivoavat keittiön heti ruoanlaiton jälkeen, vievät tavarat mahdollisimman pian omille paikoilleen, suunnittelevat työpäivän tehtävät kuin ostoslistan ruokakauppaan. Pienien tekojen summa toimii, asiat tulevat valmiiksi ja kokonaisuus pysyy hallinnassa.

Tiedämme myös päinvastaisen ihmistyypin. He, jotka jättävät paikat sotkuisiksi, kunnes kaikki siivotaan kerralla. He, jotka vaikuttavat kiireettömiltä aloituksissaan, mutta tehokkailta loppukirissään. Heidän tekemisensä näyttää muutenkin enemmän urheilulta, koska heillä on omanlaisensa pyrkimys palautua täysillä.

Molemmat ihmistyypit ovat salaa kateellisia toisilleen. Ensimmäinen haluaa jälkimmäisen taidon löytää oleellinen kohinasta, sekä kyky siirtyä flow-tilaan kuin sormia napsauttamalla.

Jälkimmäinen haluaa edellisen vaivattoman tasaisuuden, stressittömältä näyttävän luotettavuuden ja varmuuden.

Useimmin liikumme janan keskivaiheille, jo siksi että eri päivät ja tilanteet eivät ole samanlaisia. Joskus ei tapahdu mitään maininnan arvoista, innokkaimmat piiskaavat itseään olemaan pysähtymättä. Joskus tilanteet karkaavat käsistä, metsäpalo ei taltu vaahtosammuttimella.

Sitten on kaikki se, josta Tim Urban kertoo hienossa TED-puheessaan. Elämä on täynnä asioita, joille ei ole aikarajoja eikä välttämättä minkäänlaista ulkoista painetta. Paitsi se, jolloin on auttamatta liian myöhäistä. Nämä eivät ole kauniita tarinoita.

Kerroin äsken janan keskivaiheista, nyt on syytä nimetä janan ääripäät. Sydän ja morsetus.

Sydän sykkii ja kestää aina läpi elämän. Sykkeen intensiteetti vaihtelee tekemisten ja tunteiden mukaan, mutta sydän ei pidä taukoja. Sydämen vakain tila on pysähdys, elottomuus. Sykkeen on jatkuttava hinnalla millä hyvänsä, kaikissa olosuhteissa, muuten kaikki päättyy.

Morsetus on helppo ajatella vain sarjana lyhyitä ja pitkiä sykäyksiä. On tärkeää muistaa, että sanomia ei lähetetä eikä vastaanoteta jatkuvasti, saati aina säännöllisesti. Sanomat ovat pikemminkin poikkeuksia tyhjyyden ja kohinan keskellä.

Sydän janoaa positiivista oravanpyörää, syke antaa energia sykkiä vieläkin enemmän ja kauemmin. Valitettavasti sydän ei aina tiedosta biologista olemustaan ja siitä johtuvia ylirasituksen vaaroja. Liikaa positiivista voi johtaa negatiiviseen.

Morse-sanomalla ei ole samanlaista tietoisuutta, mutta sen käytöllä on motivaationsa. Kun sanoma naputetaan eetteriin, se on tiivis, tarkoituksenmukainen, selkeä ja terävä. Heikkoudeksi jää, että sanoma ei pysty lähettämään itse itseään – saati pysty valitsemaan viestiään. Ulkopuolinen taho on välttämätön käynnistäjänä sekä merkityksen antajana. Muu taajuus on vain kohinaa.

Kumpikaan tyyppi ei ole toistaan parempi. Se, miltä asiat näyttävät, on usein enemmän ympäristön ja tilanteen tuote, kuin kenenkään varsinainen ominaisuus. Pitää takoa aina kun rauta on kuumaa – aina ei ole.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top