Unohda ammatit – Jos saisit koota tulevaisuuden työsi palapelin palasista, mistä kaikesta se muodostuisi?

Hei hei, mitä kuuluu? Hyvää, sillä sitten viime kirjoituksen tapahtui pari jännittävää asiaa. Viime kesänä osallistuin hienosti järjestetylle Joutsenon opiston lyhytelokuvaleirille (linkki), jonka lopputulokseksi tiimin kanssa syntyi lyhytelokuva Liekki. Liekki kertoo nuoren tytön matkasta metsään ja itseensä leirinuotion äärellä. Kuulimme hyviä uutisia muutama viikko sitten, kun selvisi että elokuvamme oli voittanut omassa sarjassaan Suomen Filmi- ja videokuvaajien liiton lyhytelokuvien SM-kisoissa. Lisäksi ilo vain lisääntyi, kun selvisi, että Liekki oli valittu yhdeksi Suomen edustajaksi nuorten Independent-lyhytelokuvien MM-kisoihin Tsekkeihin elokuussa. Jännää!

Tämän lisäksi tapasin aidon ja oikean jyväskyläläisen elokuvaohjaajan. Oli tosi upeaa jutella pitkään molempia intohimoisesti kiinnostavasti aiheesta. Pidän parhaillaan omaa ”koulukirjaa” elokuvaohjauksen opeista. Tuon tapaamisen jälkeen sainkin kirjoittaa ylös lauseen: ”Älä pelkää pyytää apua: ihmiset lähtevät yleensä mielellään mukaan leffaprojekteihin!”

Mutta tuon lisäksi sitten ei olekaan tapahtunut mitään kummempaa. Ja se ei oikeastaan haittaa.

Eivät ne elokuvat minnekään häviä.

Saattaa kuulostaa siltä, että koko homma ei enää kiinnosta. Se ei ole totta! Olen tarkoittanut joka sanaa siitä mitä olen kirjoittanut Luovaan Laboratorioon. Elokuvaohjaus on minun puuttuva palaseni. Aiemmin olisin kyllä ollutkin huolissani, jos jokin asia olisi näin pitkään liikkumatta kvanttiharppauksin. On kuitenkin ihan kiva todeta, että taidan vanheta: asioita osaa katsoa jo vähän kärsivällisemmin. Ei ole sen suurempaa väliä, minkä ikäisenä pitkän elokuvan ohjaan, kunhan vain sen lopulta teen.

Tässä hiljakseen livun siis kanootissa valitsemaani virtaa pitkin, kohti unelmaa. Mela on kyllä käytössä, mutta en tunne virtaa tässä kohtaa. Riuhtomisesta ei ole hyötyä. Kaikki asiat ja niiden edistyminen eivät ole minusta riippuvaisia. Maiseman vaihtuessa ympärillä onkin aikaa miettiä, miksi tämän virran on valinnut. Oliko syynä ollut erityisen kiehtova mutka, vaiko se hurja vesiputous? Mistä virta muodostuu? Mitkä ominaisuudet ovat viemässä kohti päämäärää?

 teksti jatkuu tämän mainoksen alla

Tarina aikojen takaa

Opiskellessani vietin vuodet 2012-2014 videovuokraamon tyttönä. Työ oli rentoa, asiakkaat mukavia ja elokuvia enemmän kuin aikaa katsoa. Mielenkiintoisin oli kuitenkin murros joka tapahtui tuona aikana. Videovuokraamoalalla pyyhki mukavasti kun aloitin 2012, mutta saman vuoden lopulla Netflix ja sen tuomat haasteet ankkuroituivat Suomeen. Nopeasti vuokraleffojen myyntiluvut tippuivat, tutut asiakkaat jäivät kotiin ja elokuvien katsomisen muoto koki muutoksen. Jo vuodessa vaikutus oli sellainen, että videovuokraamoalan kuolemanlaakso oli näkyvillä. Videovuokraamon tytön urani alkamisesta tähän päivään neljä alan liikettä viidestä on lopettanut kotikaupungissani, kun taas pelkästään Netflixiä käyttää arviolta puoli miljoonaa suomalaista.

Jos olet koskaan yrittänyt selittää C-kasetin toimintaa 2000-luvun jälkeen syntyneille lapsille, muistat varmasti ne epäuskon ilmeet. Videovuokraamoalan muutos 5 vuotta sitten oli niin suuri, että sen kohtalo tulee olemaan sama kuin C-kasetin. Jo viiden vuoden päästä kouluun menevät pikkuoppilaat eivät ole koskaan kokeneet mitään videovuokraamoihin liittyvää. Netflix on heidän vuokraamonsa.

Jos kokonainen ala on kadonnut vuosikymmenen sisällä, miten näiden lasten ja nuorten pitäisi osata sanoa miksi he haluavat isona? Miten me aikuisetkaan voimme tietää mitä ammatteja tulevaisuudessa on? Minun ammattiani (huoneeseen lukittujen ihmisten viihdytyssuunnittelija) ei todellakaan ollut olemassa kun oli 7-, 14- tai 18-vuotias. Viime viikonloppuna hyvää tarkoittavat sukulaiset kysyivät tuhansia kertoja valmistuvilta nuorilta “mikä sinusta tulee isona”? Se on valkolakki, ei ennustajan kristallipallo! Tulevaisuuden ammatit ovat yksi suuri, kosminen noppapeli. Auttaisimmeko nuoria kysymällä vaihteeksi parempia kysymyksiä?

Seuraava kysymys toimii opiskelijalle, kehityskeskustelun kohteelle, joella melojalle ja vaikka itsellesikin. Kun keinot tai reitti tulevaisuuteen puuttuvat vielä, kysy:

Unohda kaikki maailman ammatit – jos saisit koota tulevaisuuden ammattisi palapelin palasista, mistä kaikesta se muodostuisi?

Takaisin joelle

Olen edelleen kanootissa, nyt kysymyksen vastauksen kanssa.  Elokuvaohjaamisessa minua kiehtoo tarinoiden luomisen, maailmojen rakentamisen ja kokonaisuuksien hallitsemisen lisäksi niiden luomat, näkymättömät sillat. Minulle perimmäinen syy rakentaa tarinoita on luoda yhteyttä ihmisten välille. Yhteyttä minusta ihmisiin, mutta yhteyttä myös ihmisiltä toiselle tunteiden ja keskustelun avulla. Lopullinen tavoitteni on hallita jokainen tarinankerronnan formaatti (mm. teksti, ääni, kuva), niin että lopulta vain itse tarinalla olisi väliä, eikä niinkään kerrontaväylällä.

Ja niin tiedän mitä tehdä. Suunta on selvä, sillä tiedän, mitkä asiat vievät kohti päämäärääni. Kirjoittelu, äänitteiden tekeminen, pelisuunnittelu, keskustelut… Yhteyden luominen ja sen harjoittelu. Ne ovat pieniä aironvetoja, jotka saavat veneen kulkemaan lopulta kovempaa. Ne vievät perille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top