Tuleva elokuvaohjaaja jakaa 3 avainta luovien unelmien tavoittelijoille – Opi parhailta, hanki liittolaisia, julkaise heti

Sain eilen sähköpostiini kirjeen otsikolla ”Hakemuksenne Aalto yliopiston koulutusohjelmaan”. Otsikko pysähdytti samantien, sillä en ollut odottanut sitä saapuvaksi ennen ensi viikkoa. Tuo yksi näkyvä lause kiusasi ja kuumotti, sillä tiesin, että se osoittaisi vähintään tulevan toukokuun, mutta ehkä myös vuoteni suunnan. Onneksi otsikko oli tuollainen, sillä sain sopivasti aikaa miettiä suhtautumistani sisältä löytyvään tietoon. 

Viime postauksessa kerroin, että päätin hakea tänä keväänä Aalto yliopiston elokuvaohjauksen koulutusohjelmaan. Kouluun pääseminen olisi minulle paras mahdollinen tapa saavuttaa unelmani elokuvaohjaajana, sillä siinä pääsisin oppimaan tekniikasta, opiskelemaan intensiivisesti ja ennen kaikkea tapaamaan muita alan ihmisiä. Kouluun hakeminen on kuitenkin alusta asti ollut kohtalon noppapeliä pienten hyväksyntämäärien vuoksi. Sisäänpääsy ei ole mahdotonta, mutta ei todennäköistäkään.

Tuijotellessani mailiini solahtanutta lausetta mietin sen sisällön vaikutuksia elämääni. Jos minut hyväksyttäisiin eteenpäin, olisi edessä vielä rankka pääsykoeviikko. Jos minua taas ei hyväksyttäisi, olisi edessä paljon mutkikkaampi reitti elokuvaohjaajaksi tulemiseksi. Toisaalta, eteenpäin pääseminen edes ensimmäiseen pääsykoevaiheeseen olisi parempaa kuin totta, mutta taas toisaalta minulla on kehittynyt nyt jo niin monia mielenkiintoisia suunnitelmia tulevan vuoden projekteista, että tekisin niitäkin suurella innolla. Kielteinen vastaus ei siis olisi elämäni loppu. Ainakin voin sanoa tehneeni oman parhaimpani hakukokeen ennakkomateriaalipaketin kanssa, sillä tunsin oloni hyväksi lähettäessäni ne eteenpäin. Jos parhaimpani ei siis riittänyt vielä tänä vuonna ja tiedän kykyjeni olevan (vielä) enemmän kuin rajalliset, sehän tarkoittaa vaan että parhaimpani täytyisi vaan olla ensi vuonna vielä astetta korkeammalla.

Visualisoin tilanteen mielessäni. Seison kahden polun risteyksessä, joista toisen edessä on portti. Odotan portinvartijalta lupaa päästä ohi. Ehkä tärkeintä on tajuta, että molemmat polut ovat yhtäläisen hyviä ja kauniita. Helppoa olisi puhua elokuvamaisesti suunnitelmista A ja B, mutta niin puhuminen väittäisi, että A on parempi kuin B, vaikka niin ei ole. Päätin siis perinteisen nimeämisen sijaan, että suunnitelmat ovat nimeltään Mahtava ja Upea. Mahtava suunnitelma on Aallon pääsykokeisiin pääseminen. Upea suunnitelma taas koostuu kolmesta ohjenuorasta, jotka ovat varsin päteviä kaikille unelmien tavoittelijoille:

1. Rakenna ajatus siitä, mitä työsi olisi parhaimmillaan – altistu mestareille ja heidän työlleen

  • Miksi jokin elokuva on suosikkisi? Entä mikä saa sinut laulamaan suihkussa aina sitä tiettyä laulua? Oletko huomannut, että pidät erityisesti aina jonkun tietyn kirjailijan kirjoista? Kun tiedät mistä pidät, on sinun helpompaa myös alkaa palastelemaan, miksi pidät työn tehneen mestarin tyylistä. Pura ne osiin ja pohdi, mikä tekee niistä niin omaleimaisen hyviä. Tai katso heitä itse työssä, Making of -pätkien tai haastattelujen kautta! Itse olen ollut nyt jo hetken jäsen Masterclassin verkkokurssialustalla ja säästellyt ohjaaja Ron Howardin kurssia. Pian voisi olla aika aloittaa matka hänen kanssaan.

2. Hanki liittolaisia – löydä samaa tekevät tai samasta unelmoivat ihmiset

  • Lähde mukaan projekteihin ja löydä asiastasi jo innostuneet. Tarvitset ympärillesi positiivista hypeä ja innokkaita ihmisiä, jotka saavat sinut inspiroitumaan ja jatkamaan niinäkin päivinä kun tuntuu, että unelma ei tule yhtään lähemmäs. Ja niitä päiviä tulee! Itse olen nyt liittynyt moneen eri Facebook-ryhmään, joissa haetaan avustajia elokuvaprojekteihin. Jostain on aloitettava, ja minä olen valmis vaikka seisomaan nurkassa hattuhyllynä, että pääsen elokuvantekemisen pääkallopaikalle etsimään liittolaisia!

3. Laita työsi näkyville – hanki näkökulmia ja käytä niitä kehittääksesi itseäsi

  • Kaikki luova työ paranee saadessaan ilmaa, niin luomisvaiheessa kuin valmiinakin. Anna ihmisten kokea työsi ja kuuntele heidän ajatuksiaan siitä. Emme voi kehittUyä, ellemme saa kuulla mitä tunteita luomuksemme herättää muissa. Itse ajattelin tehdä viimeistellyn äänieditin ennakkomateriaalieni lyhytelokuvapätkälle ja laittaa sen näkyville – kaikille. Jaiks! Jännää, mutta hyödyllistä. Lisäksi alan puuhailemaan omaa, kokonaista lyhäriä tälle vuodelle.

Molemmat suunnitelmat ovat siis valmiina ja molemmat polut huutelevat niille kulkijaa. Vedän henkeä.

Kun olen valmis lähtemään liikkeelle, viimein tullaan siihen kohtaan, jossa avaan mailin. Vedän henkeä. Käsi nappaa hiiren ja liikuttaa sen mailin päälle. Klikkaus, ja teksti avautuu silmieni eteen… Oikea lause löytyy välittömästi.

”Valitettavasti teitä ei valittu tänä vuonna valintakokeisiin.”

Harmittaako? Tietysti, mutta lopulta aika vähän. On minulla on sentään Upea suunnitelma jota noudattaa tästä eteenpäin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top