Puhutaanko yrittämisestä: Mikä ajaa ihmislapsen työllistämään itse itsensä? | Niina Grönholm

Puhutaanko yrittäjyydestä.
Että mikä se ajaa ihmislapsen työllistämään itse itsensä.

Puhutaanko rakenteista?
Puhutaanko elinkeinoelämästä ja miltä nämä rakenteet näyttävät yrittäjän vinkkelistä.

Syyskuisena aamuna hän havahtuu. Että mitä että. Katkeruutta. Häh. Hänen liki nelikymmentäviisi vuotiaaseen mieleensä on luikerrellut katkeruuden karvas siemen. Jumalauta.

Ei helvetti. Tätä menoa hän olisi yksi niistä. Tiedätte lajityypin, joka nojaa lähibaarissa otsallaan tiskiin, sammaltaa elämäntyöstään. Kuulostaen enemmänkin epävireiseltä viulunkieleltä. Katkeralta epävireiseltä viulunkieleltä. Ääääääää. Kymmenvuotta yrittäjäänääää. Äääää. Ja tätätäääääää. Äääää.

Hän ei ole sellainen. Hän on erilainen ja toisenlainen.

Kelataanpa nauhaa alkuun. Marraskuisena aamuna vuonna 1972 lumisade tukkii tien ja iskiashermoinen isä raapii kansanautoa hangesta. Keskimmäinen tekee tuloaan. Okei. No nyt meni ehkä liian kauas.

Lokakuussa 2007 se on siinä. Y-tunnus. On originelli konsepti. On matka Yleisradioon. On tahto parantaa maailmaa. Tarjota työpaikkoja. Tehdä pohjoisessa. Tuottaa pohjoisessa maailmanparasta lastensisältöä. Tsäg tsäg bäng bäng. 52 animaatiojaksoa, parikymmentä nettipeliä. Paf! Tsugutsugu. Muuta kuin maailmalle. Virstanpylväisiin mahtuu sitä ja tätä ja erityisesti tuota. Ensimmäinen tuotteistamisaalto. Ensimmäinen fyysinen tuote. Voiko juristi oikeasti harjoitella hänen piikkiinsä tekijänoikeuksia. Mitäääää. Niitä ja näitä sekä lampaanpäitä alkaa olla siellä ja täällä.

Tahdistin ruuvataan rintaan talvella 2012. Kaksi aiempaa vuotta ovat kovin sumun sekaiset. Katsos, yrittäjyys on kovaa hommaa ja sitä pitää tehdä koko ajan. Alituisesti. Koska yrittäjä. Mutta tämä uusi patteri on kuin papatti hänen pepussaan. Laittaa siivet selkään ja näääääääin on talla laudassa taas. Hello world. I’m niiiiin back.

Montako kertaa ihmisenlapsi voi polttaa turauttaa sielunsa pirstaleiksi tässä elämässä? Kiihkopäissään ei aina erota, mikä on kivaa ja milloin se on liian kovaa.

Joka päivä on alv-päivä. Anna meille meidän joka päiväinen alvimme. Kuitteja. Kuitteja. Eihän täällä ole kuin kuitteja.

Leikitäänkö pääomasijoitusleikkejä. Mites. Pitsaanko? Hissipuhe juu nou. Trii minits in inglish. Skaalautuuko sun pisnis. Mikä sun kv-strategia on. Onko sulla tiimi. Missä sun tiimi. Paljonko sä pyydät. Sä pyydät liian vähän. Sä pyydät liian paljon.

Alkuvuodesta 2015 kuolee läjään mummo ja isä. Tulee tiensä päähän paska papinaamen. Löytyy kasvain rinnasta. Muutetaan uuteen kotiin. Firma tekee bulgarialaisia kyykkyjä. Mutta Tekes-projekti viedään kunnialla loppuun. Paitsi, että päätavoite eli pääomasijoitus ei järjesty.

Hän istuu kuin tatti. Kuorii nahkansa ja kovettaa pahkansa. Onhan se nyt saatana, että kotimaan kovinta lastensisältöä tekohengitetään kuin peikkoa.

Hän laatii strategian. Vuonna 2016 hänellä on oleva neljä oman yrityksen tuottamaa kuvakirjaa myynnissä marketeissa. Lisäksi hänellä on oleva lisensointiyhteistyökumppani, jonka tuotokset ovat markkinoilla vuonna 2017.

Hupsista saatana. Näin kävi. Tänä jouluna marketeissa kautta maan on parikymmentä tuotetta myynnissä.

No mistäs se katkeruus sitten meinaa kiivetä kyytiin? Käsikirjoittajan elämä ei aina mene niin kuin se elokuvissa menisi. Nimittäin. Peppuosastoon – sinne papatin viereen, on koteloitunut pelko. Suvussa on paitsi Urho Kaleva Kekkonen (isän puolelta mummon pikkuserkku. Tämä mainitaan aina, kun tilaisuus), myös räyhäkäs rintasyöpägeeni BRCA1. Hänen todennäköisyytensä sairastua on 85 %.

Pelko ja todennäköisyys sairastua syöpään jäävät leikkuupöydälle kesäkuun alussa 2017. Hänen rintansa poistetaan ja tilalle asennetaan proteesit (proteesi on eri asia kuin Virosta hankittu viinalasti ja e-sarjan kuppikoko). Ja koska tämä on hänen tarinansa ja hänessä asuu pieni draamafreddymercuryqueen. Hän kertoo kaiken. Tisseihin iskee tulehdus ja nänneihin kuoliot. Hänet leikataan vielä kertaalleen. Sairaalaralli jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Elokuun puolessa välissä haavat viimein umpeutuvat. Mutta mitä tekee mieli? Ajatus lepattaa kilpaa syysmyrskyn kanssa. Elokuussa syntyy ymmärrys, että hän on ollut sairas ja sairaslomalla koko kesän. Kipu ja kasautuneet työt tuovat kylkeen valvotut yöt. Kassavirta, tuo yrityksen elämän pirta on ollut pahasti katkolla. Postiluukkuun kolahtaa päätös yrityslainojen irtisanomisesta.

Hän on väsynyt, kyllästynyt. Katkeruus! Karvas siemen maistuu suussa jo.

Samaan aikaan toisaalla soi puhelin. Tunnustuksena elämäntyöstäsi sinulle myönnetään 10 000 euron stipendi.

Hän hengittelee. Joogaa. Hän nyrkkeilee poikansa kanssa ja kastautuu jokeen.

Katkeruus on kakan alkulähde. Se on kuin huonosti pureskeltu pikaruoka, joka jää pyörimään sisuksiin. Ja käsittelemättömänä pakkautuu reisille ja vyötäisille. Sekä korvien väliin.

Puhutaanko yrittämisestä? Mikä ajaa ihmislapsen työllistämään itse itsensä? Hulluus. Tahto parantaa maailmaa. Vimma tehdä maailman parasta sisältöä.

Hän kaivaa käsilaukustaan ykkösaseensa, paineensietokyvyn ja lataa sen Mauno Koiviston sitaatilla: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”.

Lue useammin jotain, millä on merkitystä.
Kokeile Luovaa Laboratoriota, alle 0,20 € / artikkeli. Tilaa nyt. »

Hanki päivittäinen annoksesi luovuutta, tilaa uudet artikkelit suoraan inboxiisi:

By | 2017-12-01T13:55:09+00:00 joulukuu 1st, 2017|Työ & talous|0 Kommenttia

Sisällönluoja:

mm

Niina Grönholm on aikamme legenda. Kirjoittamisen kruununjalokivi. No ei ole. Mutta tahtoisi olla. Tuo tahtotila kääriytyy pehmeänä hippiaamutakkiin, saa kielen naksumaan ja sormet syyhyten kokeilemaan kaikkea, mistä on aaaaaaina unelmoinut.

Jätä kommentti