Mitä sanoa hänelle, joka on saavuttanut etappinsa – Kirje valmistuville

Toukokuun lopulla juhlistamme etappinsa saavuttaneita – niin uusia ylioppilaita kuin myös ammattiin valmistuvia. Haluankin omalta osaltani onnitella heitä – olette saavuttaneet yhden etapin elämässänne, joka avaa portit seuraavaan maailmaan. Mitä siellä on, riippuu täysin teistä.

Valmistumisjuhliin tippuu jälleen kutsuja ja mielelläni lähdemme mieheni kanssa kierrokselle. Samalla, kun pohdin vaatetustani, jäin miettimään, mitä tuollaiselle toiveita täynnä olevalle nuorelle voisi sanoa? Kun onnittelen häntä, mitä voisin sanoa hänelle. Miten saisin nuoren saalistamaan unelmaansa? Miten saisin sanottua, että joskus eteen tulee niitä tilanteita, joissa haava syntyy polveen. Silloin voi tuntua, että ylös ei välttämättä helposti pääse, mutta se työ sen eteen kannattaa tehdä.

Opiskelujen suorittaminen loppuun on iso saavutus, mutta mitä on edessä sen jälkeen. Nuorelle miehelle ja näin valinneelle naiselle seuraavana etappina valmistumisen jälkeen on varmaankin armeija. Siksi onnittelusanani voisivat sisältää jotain myös sitä ajatellen. Tästä mieleeni nousivat Calvin Coolidgen sanat: ”Mikään maailmassa ei korvaa sitkeyttä. Ei lahjakkuus – epäonnistuneita lahjakkuuksia on kaikkialla. Ei nerous – väärinymmärretty nero on yleinen käsite. Ei koulutus – maailma on täynnä koulutettuja hylkiöitä. Vain sitkeydellä ja päättäväisyydellä yllät mihin tahansa.”

Mielestäni tässä ajatelmassa on viisauksia myös armeijaan, siellä saavuteltaviin etappeihin. Olisi ihanaa, jos sitkeys ja päättäväisyys olisivat hänellä mielessä, kun nuori kulkee kanssatoverien kanssa hiertävissä maihareissa ukkoskuuron läpi tai kun hän seisoo vahdissa synkässä syys- tai talvimetsässä keskellä yötä vain hiljaisuus tukenaan ja turvanaan. Kokemukset tulisi ottaa vastaan arvokkaina oppeina.

Mitä sanoisin niihin tilanteisiin, kun hän kokee onnistumisia? Miten voisin kertoa hänelle, että hänen tulisi nauttia saavutuksista, ottaa hetkestä ilo irti ja nauttia kaikista niistä pienistäkin asioista? Joskus eteen tulee tilanteita, jotka saa kokea vain kerran. Sen pienen pienen hetken onnistuja saa tuntea olonsa maailman valtiaaksi. Silloin voisin liittää onnitteluuni myös seuraavaa: ”Jos sanot ei usein, et halua elää elämääsi. Sano kyllä, ja elämä tulee varmasti luoksesi.” Olen omasta elämästäni oppinut tämän. Negatiivisuus ei tee iloiseksi, pessimismi ei petä, mutta ei se annakaan. Siksi positiivisuus on suurin voima, mitä maa päällään kantaa.

Kun nuori on käynyt armeijan, nähnyt ensimmäiset viikot opiskelijaelämästä, maailmaan saattaa tipahtaa myös rakkaus. Mitä neuvoja voisin sanoa tuohon tilanteeseen? Millaisia neuvoja voisin antaa hänelle, kun hänen eteen tulee tilanteita, joissa hän joutuu taistelemaan tunteidensa kanssa? Rakkaus ei ole tyyntä vettä, eikä tasaista virtaa. Rakkauteen kuuluu karikkoja sekä myrskyjä. Rakkauteen kuuluu usein jotain punaista ja onnellista, mutta myös joskus sitä mustaa ja surua. Olen elämässäni oppinut, että oikean ihmisen kanssa, mikään ei ole mahdotonta ja kaikki asiat ovat selvitettävissä.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia, mutta vaikeinta on valinta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top