Marttaventures (osa 5 / 7): Hyvät ja huonot uutiset | Martta Tervonen

Millaista se on, asua autossa? Eikö siellä ole ahdasta? Miten siellä tehdään ruokaa? Pitääkö nukkua ikkuna auki? Missä käydään suihkussa? Onko se loppujen lopuksi mukavaa vai vain hermoja raastavaa puuhaa?

Seuraavassa osiossa esittelen kotini virkaa toimittavan kotteron kaikkine yleellisyyksineen (mm. aurinkoenergialla toimiva iltavalaistus, vou!), mutta tässä tällä kertaa lyhyesti listattuna muutamia autossa asumisen plussia ja miinuksia, koho- ja suvantokohtia.

Katso Marttaventures – Jakso 5:

Toim. huom. Jos video on näkymätön tai toimii muuten kummallisesti, voit katsoa sen myös Youtube-kanavallamme täällä.

Ensiksi siis autossa asumisen varjoisempiin puoliin. On aina kuuma. Tai kylmä. Harvoin sopiva. Illalla paleltaa, sonnustaudut viiteen päällekkäiseen vaatekerrokseen, pipo päähän, ikkunat visusti kiinni ja makuupussi säppiin. Aamulla avaat silmäsi ja löydät itsesi höyrysaunasta. Kuin eksynyt ahven Saharassa pomppaat ilmaa haukkoen ylös, kopautat otsasi kattoon (siihen tulee kuhmu) ja kierähdät ulkoilmaan. VETTÄ! On saatava vettä! Vähän matkan päässä on aikaisemmin heränneiden matkaajien töllistelevä rivi, joka seuraa huvittuneesti, kun rynnistät tukka sotkussa vaatekerroksia hätäisesti riisuen mille tahansa lähimmälle vesihanalle.

Niin se katto. Se on aina niskassa. Korkeus lienee noin 50 senttiä tyynyn yläpuolella. Ja ne seinät, aika lähellä. Jos ei aina muista niitä etäisyyksiä avaruudellisesti hahmottaa, se tarkoittaa kuhmuja ja mustelmia. Tässä positiivista toki on autonomistajan koko. 160 senttiä mahtuu autoon vaikka poikittain.

 teksti jatkuu tämän mainoksen alla

Sitten sähkö. Autosta löytyy kyllä pistoke, ameriikkalainen. Löytyy myös USB puhelinta varten. Mutta se tarkoittaa sitä, että täytyy ajaa. Muuten akku tyhjenee. Jos tahtoo ladata läppäriä, on ajettava. Yritäpäs siinä näpyttää sähköpostia. (Oikeasti siis sähköä löytyy kyllä leirintäalueilta, joissa on myös jääkaappi, suihku ja muu.)

Plussapuolia onneksi on suhteessa miinuksiin noin 90 : 10. Vapaus. Luonto. Ulkoilmassa vietetty aika. Liikkumisen helppous. Seikkailuhenki. Ja on se silti koti se auto, kun tottuu. Kun parkkeeraa auton juuri oikeaan kulmaan auringonlaskuun nähden ja kellahtaa sängylle sitä katsomaan, siinä on hyvä, eikä muuta kaipaakaan.

Parhaat hetket ovat kyllä yksinkertaisia. Ne ovat niitä hetkiä, kun yöllä herää luonnon kutsuun, on pakko pujahtaa raittiiseen ulkoilmaan – pilkkopimeässä on miljoonia tähtiä, kuu ja kasteinen nurmi, hiljaista. Maisemat vaihtuvat tiuhaan, mutta kaikkialla on häkellyttävän kaunista. Melkein kamera särkyy, kun sitä käyttää. Tietyömaan kohdalla liikennettä ohjaava oranssiliivinen aina vilkuttaa ohikulkeville autoille hymyillen, huoltoasemalta saa baristan tekemää cappucinoa, kirsikat ovat tuoreita ja WhatsApp-puhelussa Samin kanssa keksitään ainakin kymmenen uutta ideaa, aina jommallekummalle kummalliseen kellonaikaan.

Hämmentävintä on ehkä, kuinka kaikkeen tottuu. 30 päivän jälkeen auto kotina tuntuu normaalilta. Aamuisin jo ymmärtää, mistä herää ja iltaisin nukahtaa onnellisena.

Katso videopäiväkirjat:

Lisää videoita löydät Youtube-kanavaltamme täällä>>>


Joko kuulit, että rakastettu luovan kirjoittamisen klubi teki comebackin? Anna mahdollisuus sisäiselle kirjailijallesi, tule mukaan Novel Clubiin kokeilemaan, miltä tuntuu, kun luovuutesi ryhtyy virtaamaan vapaammin! Lue lisää, klikkaa tästä.

1 kommenttia

Back to top