Marttaventures (osa 3 / 7): Pakollinen pysähdys | Martta Tervonen

Huom. Jos alla oleva video on näkymätön, voit katsoa sen myös YouTuben puolella>>>

Olen ollut vuodepotilaana nyt 3,5 vuorokauden ajan. Se on 84 tuntia. Olen laskenut sen useaan otteeseen, mitannut kuumeen noin 17 kertaa, käynyt 1 kerran lääkärissä, syönyt 6 mandariinia, juonut noin 10 litraa erilaisia nesteitä, katsonut 3 tv-ohjelmaa, syönyt 4200 milligrammaa särkylääkkeitä, laskenut sen kahdesti (2), maannut hievahtamatta vaaka-asennossa ja googlannut, mistä lihassärky johtuu, mistä prismat auton takalasissa, mitkä ovat denguen oireet, mitkä malarian, mitkä japanin aivokuumeen, noroviruksen ja salmonellan. Ja sitten, yllättävänä tylsistyneen mielen keksimänä ekstrana, mitkä olivat C.G. Jungin viimeiset sanat.

Kylän nimi on Te Anau, vieressä Milford Sound. Sairastaminen yksin kaukana kotoa on tylsää, varsinkin kun mieli haluaisi toimia vilisten ja vipeltää menemään vuoristossa, vaikka kehossa voimaa on juuri sopivasti siihen, että vasen väpättävä pikkusormi jaksaa punnertaa kieliopillisesti kummallisia Google-hakulauseita, kuten ”kuinka pitkään malaria” ja ”kuinka pitkään dengue” (eikä tämä ole onneksi niistä kumpikaan).

Nyt jaksaa jo istua tyyny selkää vasten, asento tuettuna. Voi kirjoittaa. Pääsee virtaamaan ulos kaikki se tai ainakin osa siitä, mikä on viime päivinä mielessä vilissyt. Se mikä on kylkiasennossa ehtinyt kulkea jonnekin aikaan ennen alkuräjähdystä, elämän tarkoituksesta haluun olla äidin olohuoneen sohvalla, niihin kolmeen tv-ohjelmaan, kuuteen mandariinin, prismojen syntytekijöihin ja kaipuuseen päästä jo vaeltamaan luonnon keskelle. Sanoja paperille, AH. Kiitos.

Marttaventures-sarjaa aloittaessa mielikuva oli vankka. Kirjoitan tähän ja tähän tyyliin, tällaista tekstiä, tällaisia videoita, kuvia, nämä osa-alueet läpikäyden. Sievää ja selkeää, helppoa ja säännöllisesti etenevää. Kronologista ja päiväkirjamaista. Oli paljon ajateltua ohjelmaa. Näin ja näin ja noin ja tätä tässä kohtaa, esitellään autoa ja kuvamateriaalia, lisää tarinaa, tarpeeksi kiehtovaa ja tuota ja tässä mennään, lennetään ja hypätään silmät sidottuina kaksi benjihyppyä!

84 tuntia kuumeista tyhjäkäyntiä hotellin tyynylle kuolaten ja kaikki on vähän keikahtanutta. Ei oikein irtoa sitä benjiä nyt. Alan kallistua kohti kirjailija, terapeutti Tommy Hellstenin ajatuksia. Hellsten on todennut, että hän ei varsinaisesti koe kirjoittavansa kirjoja, vaan ne kirjoittavat itse itsensä. Hän toimii vain välikappaleena, teknisenä instrumenttina. Oleellista on tunnustella, onko kirja tulossa. Jos intuitio kertoo näin olevan, tulee kävellä kirjaa puolitiehen vastaan. Ellei näin ole, on turha kirjoittaa – silloin tekemisestä tulee jotain, mitä Hellsten kutsuu ”omavoimaiseksi suorittamiseksi”. Kuulostaa ikävältä minusta.

Tunnustellaan siis vaan, mitä sanoja tahtoo tuleman ja mennään puolitiehen vastaan.

Intiaanien viisaus on, että täytyy liikkua tarpeeksi hitaasti, jotta sielu pysyy rytmissä mukana. Matkanteko kun kuumeeseen tyssäsi, pysähtyi liike. Sielu taisi napata kiinni. Matkanteon rytmi oli noin 3,5vrk liian tiuha. Hidastetaan. Hengitetään. Videoidaan sitten vaikka sitä, kun sade osuu auton tuulilasiin ja hietasääsket inisee.

Kuume alkaa hellittää. Olen siis pitänyt taukoa autoelämästä, levännyt hotellissa. Huomenna on aikeeni palata autoon. Tarttua seikkailuun uusin voimin. Paljon on ehtinyt tässä liikkumiskyvyttömyydessään ajatella, prosessoida, mielikuvitella, hakea sellaista uutta divergenttiä inspiraation virtaa sieltä Googlesta. Aika lailla jo tarpeeksikin. On hyvä jatkaa matkaa uudella virralla, hitaammin, voimia säästellen.

Dokumentoin taas, tänne ja YouTubeen. Mutta en aivan alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan voimia tässä hiljokseen palautellen ja sitten niitä sanojen kulmia tunnustellen, josko ne tahtoisivat tulla ja miten.

Ajellaan jakso jaksolta puolitiehen ja katsotaan, mitä sieltä kävelee vastaan. Toivottavasti edes yksi pingviini.

Ps. Legendan mukaan se C.G. Jungin viimeinen tolkullinen lause ennen kuolemaa oli: “Tänä iltana juodaan oikein hyvää punaviiniä!” Se olikin jostain jäänyt joskus mieleen, että oli hyvä.

Pps. Sairaana makoillessa, kun on ollut aikaa antaa mielen vaellella, syntyi muun muassa tällainen kaavakuva luovan prosessin vaiheista:

Huom! Lisää videopäiväkirjoja löydät YouTube-kanavallamme, täällä>>>


Hanki päivittäinen annoksesi luovuutta, tilaa uudet artikkelit suoraan inboxiisi:

2 kommenttia

Back to top