Marttaventures (osa 2 / 7): Tänä vuonna tapahtuu vain hyviä asioita | Martta Tervonen

Viime vuosi oli raskas. Kuulemma monella muullakin oli. Mikähän lie siihen syynä, kun tuskin siinä itse vuodessa oli varsinaisesti vikaa. Samanlaisia vuodet kaikki tyynni, ainakin periaatteessa.

On ihmiskohtaloita ja tarinoita, joiden rinnalla oman vuoteni rankkuus varmastikin kalpenee. Ahtaalla oleminen on kuitenkin kokemuksena subjektiivinen ja kun ihmisyksilön voimia koetellaan, se kyllä TUNTUU, olivat syyt millaisia hyvänsä. Kun katoaa kosketus siihen kauneuteen, joka tekee elämästä elämisen arvoista, tietää, että jotain täytyy tehdä. Kun luonnollinen ilo vaihtuu kyyniseen, valjuun ja ajoittain eri hätäiseen ihmismuumiona ajelehtimiseen, jonkin täytyy muuttua. Ja kun vielä tapahtuu jotain sellaista surkeaa, yllättävää ja surullista, asettuu oma elämä mittakaavaan. Yksityiskohtiin liiemmin uppoamatta: Olemme vain kerran. Olkaamme sen mukaisesti. Eläkäämme hyvin ja kunnolla.

Katso video:

(Jos yläpuolella oleva video on verhoutunut näkymättömyysviittaan tai toimii muuten eriskummallisella tavalla, voit katsoa sen myös YouTubessa täällä.)

Nyt kun istun itse kyhäämässäni bambukepeistä, narusta ja pressusta taiteillussa teltassa autoni vierustalla Uudessa-Seelannissa, ymmärrän paremmin viimevuotisen myllerryksen arvoa ja merkitystä. Kaikki se taisi johdattaa osaltaan tänne. Nyt uudenvuodenlupaukseni, tai ennemminkin kaino toiveeni vuodelle 2018 on, että tänä vuonna tapahtuu vain hyviä asioita. Vain ja ainoastaan hyvää – siihen on pyrkimys ja luotto suuri.

Elämäniloa. Luonnollisesti virtaavaa luovuutta. Mielenrauhaa ja tyyneyttä. Yhteyttä luontoon ja johonkin sellaiseen, jolle ei oikein ole nimeä. Tänä vuonna voimistuu taas kaikki se, mikä on arvokasta ja tärkeää. Lataudun ja palaudun, enemmän kuin on edes sopivaa, teen asioita omilla ehdoillani. Ladatuista akuista riittää pian virtaa muillekin annettavaksi. Sitä sellaista maagista virtaa, jonka sähköshokkien jakaminen ympärillä oleviin koko hammasrivistön ja naiivin elämänuskon leveydeltä tuo elämälleni sen kokonaisen merkityksen. Hyvä ruokkii hyvää. Siksikin hyvä on tärkeää.

Tuuli käy telttani pressuun, se heiluu ja pelkään, että tuo Muumipeikon legendaarista taloprojektia muistuttava hökötys sortuu niskaan (ks. videopäiväkirja artikkelin lopussa). Tulee hymy. Tämä se on kyllä sitä luovuutta! Luovuutta, joka ei kysele lupia tai selaile ohjekirjoja. Vähän se on hutera ja epätäydellinen, tuo teltantapainen, mutta tuottaa joka tapauksessa iloa.

Edellä kuvattu uudenvuodenmissio on yksi niistä syistä, jonka seurauksena päätin muuttaa autoon asumaan. Idea oli niin hulvaton, niin hassu ja upeasti mieletön, niin ihanasti sisäistä lasta kutkuttava, että tuntui kuin höyhenellä olisi sivelty molempia jalkapohjia ja ripoteltu sieluun jotain outoa taikapölyä, joka laittaa ihmisen liihoittelemaan suorinta reittiä autokaupoille.

 teksti jatkuu tämän mainoksen alla

Nyt kun autoelämää on kulunut viikko, voi ratkaisun todeta olleen pelkästään hyvä ja oikea. Tuntuu kuin olisi jälleen sellainen 6-vuotias kirkassilmäinen vipeltäjä, joka istuu risti-istunnassa itse rakentamassaan majassa ja juo kaakaota, kuulee lintujen laulavan, seesteisen veden kohinan ja suunnittelee seuraavaa seikkailuaan viereiseen metsään. Olen elossa! En varsinaisesti ole mikään aktiivinen puunhalailija, mutta mieleni tekisi rutistaa lempeästi koko maapalloa, kiittää luontoa sen olemassaolosta – ja kiittää hiljaa viime vuotta siitä, että se rusikoi ja moukaroi niin armottomasti, että sain paeta kaamosta ja painaa tutun ja turvallisen arkielämän kohdalta pause-nappia.

Elämä autossa ei ehkä ole viiden tähden luksusta, mutta seikkailuna se on riemastuttava. 11 tunnin aikaero Suomeen yhdistettynä näihin taianomaisiin Taru sormusten herrasta -maisemiin tekee sen, että tuntuu kuin eläisi totaalisesti eri todellisuudessa.

Tämän kaiken keskellä sitä tuntee itsensä pieneksi pisteeksi osana suurta ja ihmeellistä maailmankaikkeutta. Ihmiseksi, joka on outo, hieman hellyyttävä eläinlaji asuttamassa tätä kaunista planeettaa jonkin meitä reilusti suuremman voiman armoilla.

Ihminen, voi ihminen. Sinä siellä, tätä lukeva. Paljoa en tästä elämästä tiedä tai kehtaa ohjeita jakaa. Mutta sen tiedän varmaksi sanoa, että maailma on kaunis paikka ja täällä riittää tajuttomasti hyvää, kun etsii oikeista paikoista. Ei meitä ole tarkoitettu tänne suorittamaan, juoksemaan saavutusten perässä, tukahduttamaan itseämme erilaisten vaatimusten edessä. Meidät on tarkoitettu Elämään, tekemään ja jakamaan hyvää, olemaan lamppuja ja tikapuita toisillemme. Olemaan ihmisiä, niitä hellyyttäviä otuksia, joissa on niin suuri potentiaali tehdä hyvää.

Tänä vuonna tapahtuu vain hyviä asioita. Ne hyvät asiat eivät kuitenkaan tapahdu ihan itsestään. Eikä kaikki ole yhden pienen ihmisen kädessä. Siihen tarvitaan meitä kaikkia.

Katso videopäiväkirjat elämästä autossa:

Videopäiväkirja 4: Ei ole olemassa huonoja kelejä

Videopäiväkirja 5: Luonnossa oleminen tekkee Hyvvää

Videopäiväkirja 6: Muumipeikko rakentaa talon

Huom! Löydät kaikki videot YouTube-kanavaltamme, jonne pääset klikkaamalla tästä>>>


Hanki päivittäinen annoksesi luovuutta, tilaa uudet artikkelit suoraan inboxiisi:

2 kommenttia

Back to top