Luovuuden ja tunteiden symbioosi liiketoiminnan tuloksen kanssa

Pitäisikö yrityksen KPI-mittareissa ja siten myös johtamisen dna:ssa yhtenä tärkeimmistä olla fiilis ja luovuus sidottuna rahaan tai muihin ihmisen iholla konkreettisesti tuntuviin hyödykkeisiin? Pallottelen hieman kontekstia – päätä sitten mitä mieltä olet ja jos olet samaa mieltä kanssani, kääri hihat ja taistele rohkeana luovuuden soturina omassa yhteisössäsi.

Pohtiessani fiiliksen tai luovuuden mittaamista työelämässä – etenkin näiden mittaamisen merkityksestä liiketoiminnan tulokselle – en puhu henkilöstöbarometristä tai kerran vuodessa tehtävästä peruspakollisesta asteikolla ykkösestä viiteen ”sopii tai ei sovi minuun” – mittaroinnista. Tiedäthän, sellaisia nopeita kyselyitä joiden tulokset nostetaan intranetteihin tyytyväisenä omalle olalle taputteluna (jos tulos on ollut mainio), tahi sitten ukaasina että vuoden kuluttua tehtävässä samassa mittauksessa tavoitteemme on sitten nostaa kaksi pykälää. Vähän niin kuin käsky: ”nauti enemmän työstäsi…NAUTI!”.

HR:n syövereistä jälkimmäisen ei niin toivotun mittaustuloksen perintönä tulee peräaalto, joka parin hankepalaverin jälkeen saattaa tasaantua seesteiseksi liplatukseksi aurinkoiselle järvenselälle. Arki, kulttuuri ja tulostavoitteet napostelevat sinänsä hyvän tahtotilan sekä sen saavuttamista tukevat hankkeet. Matolle jää vain murusia.

Pusineksessä viivan alle jäävällä kasalla valuuttaa kustannetaan toiminta, palkitaan ihmisiä työstään, tehdään investointeja kasvun mahdollistamiseksi ja kääräistään omistajille heille kuuluva osuus. Luontevaa ja tärkeää on mitata näitä yrityksen olemassa ololle oleellisia pelimerkkejä. Hyvä pohdinnan kohde on siinä, kannattaako niitä mitata suoraan vai tekemistä joka johtaa niiden kertymään tai vielä rohkeammin mitattaisiinkin haluttua, liiketoiminnalle positiivista muutosta tai muutoksen nopeutta suhteessa nykytilaan. Yritystoiminnassa kupletin juoni on tuottaa omistajille voittoa. Usein tavoite on tuottaa mahdollisimman suurta voittoa, vaikka ahneus ei olekaan kovin muodikasta tai hyvässä valossa tällä hetkellä. Fakta on kuitenkin: mitä enemmän fyrkkendaalenia sataa laariin, sitä terveemmällä pohjalla yrityksen tulevaisuus ainakin likviditeetin osalta makaa. Tuottavuus ei ole häpeäksi ollenkaan. Se mitä voitoilla tehdään, määrittääkin sitten yrityksen mainetta ja henkistä pääomaa. 

Nopeat, rohkeat ja ketterät alansa uudistajat ovat usein niitä joita mielellään katsotaan ihaillen jos niiden liiketoiminnan perinteiset mittarit nousevat samaa latua henkisen hypen rinnalla. Muiden firmojen palaverihuoneissa alkaa silloin kuhina agendoilla ”mitä me voisimme kopioida tuon yrityksen tekemisestä itsellemme”, ”jos he kasvavat noin lujaa, meidänkin tulee korjata kasvutavoitettamme ylöspäin”, ”pitäisikö tuo firma ostaa ja liittää meihin”, ”rekrytoidaan niiden avainhenkilöt rahalla meille”…todella luovaa…aaarrrggghhhnnngg!! Loistavia keinoja maalata itsensä nurkkaan tai näivettää luovuutta kupliva nouseva firma tai sen avainhenkilöt implementoimalla ne ostavan firman status quohon. 

 teksti jatkuu tämän mainoksen alla

Ketterillä uudistajilla on usein erilainen tapa johtaa ihmisiä ja työtä. Heidän on pakko tehdä toisin kamppaillakseen menestyksekkäästi itseään isompia vastaan. Toisin tekeminen tarkoittaa kykyä ja rohkeutta ajatella sekä tehdä asioita uudella luovalla tavalla. Jotta ihmiset saadaan toimimaan sen edellyttämällä tavalla, heitä tulee johtaa eri metodein kuin valtavirrassa tavataan tehdä. 

Mitäpä jos mittarina tai kannustimena olisi se, että yritys ohjaa viivan alle jäävästä valuutasta 1 % yrityksen henkilöstön bilekassaan. Mitä enemmän viivan alle jää rahaa, sitä parempi jet lag bileiden jälkeen. Henkilöstö saa suunnitella ja toteuttaa humpat – just niin kuin haluavat. Mieti – mikä visio maailmanluokan pippaloista! Ihmiset haluavat parhaat bileet, sellaiset mistä kerrotaan hymyileviä tarinoita urbaaneilla leirinuotioilla ja muiden alan toimijoiden työntekijät kihisevät vihreänä niitä kuullessaan.

Draivaisiko tuo tekemään katteellisempaa tulosta, säästämään kulupuolta fiksusti, nostamaan volyymia… niitä aivan samoja juttuja kuin mitä perinteisillä mittareilla ja liiketoiminnan tavoitteilla jahdataan? Koska pieni tulos on yhtä kuin vaisut bileet, messevä tulos taas tarkoittaa… niinpä. Porkkanana perinteisten keppi ja miniporkkana yhdistelmien sijaan onkin fiilis. Se palava halu järjestää juuri sellaiset geimit mistä ollaan aina haaveiltu, mutta millaisissa ei koskaan olla saatu olla mukana. Ihmiset työssään ovat ammattilaisia, siis pääsääntöisesti heidän ammattiosaamiseensa johdon tulisi uskaltaa luottaa. Osaavat ihmiset rohkenee kyllä vapauttaa luomaan – homma ei mene totaalisesti munilleen ja muistattehan että mokista oppii. Mitä luovammalla vaihteella mennään, sitä pelottavampaa se tietenkin on – samalla niin kiehtovaa. Epävarmuuden sietäminen tässä kohtaa on johdon yksi tärkeimmistä ominaisuuksista joka olisi syytä ottaa käyttöön ja pitää siitä kiinni vaikka luovuuden vauhdin viima heiluttelee tukkaa eikä mielessä ole aivan kirkkaana mihin tämä kone lopulta laskeutuu.

Voisiko tuollainen toimintatapa lisätä kollegoiden välistä viestintää, tehostaa prosesseja, innovoida uutta ja parempaa asiakaskokemusta? Siivota turhaa ja tuottamatonta, nopeuttaa vanhasta pois oppimista? Innostaa ihmisiä leikkaamaan kulupuolta sellaisesta, minkä he ymmärtävät olevan mahdollista leikkaamatta liiketoiminnan kasvusta? Saada aikaan jälleen ihan niitä samoja mitä vanhan liiton työkaluillakin on aina haluttu saada organisaatiosta irti? Ilman että ihmisiä nätisti sanoen pakotettaisiin toimimaan johdon määrittelemällä tavalla. Nyt heidät saataisiin haluamaan tehdä niitä samoja juttuja kertoimella yksipistejotain ja vieläpä uusilla, tehokkaammilla (lue: luovammilla) tavoilla tavanomaiseen verrattuna.

Mieti nyt – jengi haluaa innosta vapisten tehdä kannattavia bisneslaskelmia ja tuijottaa liiketoiminnan mittareiden kertomaa katekertymää motivoituneina. Jengi haluaa tehdä asioita uudella tavalla jotta tuo kertymä kasvaisi mahdollisimman suureksi. Kärjistäen tuo aiempaa parempi tekeminen maksaa omistajille vain tuon 1 % viivan alle jäävästä tuloksesta joka puolestaan – uskallan väittää – on enemmän kuin vanhan liiton työkaluvalikoimalla olisi saatu koskaan aikaan. 

Voittopuolelle jää tuottavan – ehkäpä aiempaa selvästi tuottavamman – bisneksen lisäksi innostunut henkilöstö, jatkuva luovan oppimisen kulttuuri, rohkeus ja nopeus tehdä asioita paremmin kuin muut.

Minä lähtisin rohkeasti johtamaan fiilistä – entä sinä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top