Lapsi ei etsi ötököitä tullakseen tunnetuksi – miksei sitten aikuinen saisi elää rakastaen tekemistä kuin lapsi leikkiään?

Elämässä monia asioita on vaikea tehdä valmiiksi. Ymmärrämme toki helposti, että vaikkapa auton voi tehdä valmiiksi. Silloin kun autossa on kaikki mutterit ja muut osat paikallaan, se on valmis. Palapeli on valmis, kun siinä ei ole ainuttakaan aukkoa. Kuka määrittää sen, milloin oman elämämme asiat ovat valmiita? Me itse. Silloin kun lopetamme.

Lopputulosta tärkeämpää on itse matka kohti sitä hetkeä, kun painamme viimeisen kerran pistettä tai luomme katseen tulokseen, josta voimme sanoa, että tässä tämä on.

Taideteos ei ole koskaan valmis, vain viimein hylätty. – Leonardo da Vinci

Oman työn, elämän, asenteen ja tekemisen rakastaminen on avainasemassa kohti ylpeyttä omiin tuotoksiin. Palapelissäkään tärkeintä ja jännittävintä ei ole nähdä sitä, miltä se lopullinen kuva näyttää. Usein me tiedämme jo sen palapelin paketin kannesta. Sen sijaan jokaisen palan paikan löytäminen tuottaa niitä onnen hetkiä matkalla kohti valmista teosta. Mikäli kaikki olisi valmista sormia napsauttamalla, elämiselläkään ei olisi juuri merkitystä. Usein ajatuksissa on, että kun tämä on tehty, sitten olen saapunut valmiiseen hetkeen. Mutta kun tuo hetki koittaa, ilon sijasta tunnemmekin tyhjyyttä. Nytkö se on jo valmis – mitä nyt?

Tunteita tuottaa tuntemattomien askeleiden ottaminen kohti tunnettua lopputulosta. Tuskaa ja stressiä tuottaakin se tekeminen, jossa lopullinen tuloskin on tunteiden osalta tuntematon. Kun emme tiedä, miksi teemme matkaa ja miltä lopputuloksen tulisi tuntua, koko taivallus tuntuu ontolta. Maailman parhaaksi tähtääminenkin tarkoittaa vain matkaa, jossa asenteemme on antaa kaikkemme tuolle omalle lajillemme. Usein tunnustus tekemiselle tulee kauan aikaa sen jälkeen, kun olemme itse tuotoksemme jo luovuttaneet eteenpäin, olemme käyneet jo koko matkan ja rakastaneet tekemistä koko sydämellämme.

Lapsena ja nuorena rakastamme tekemistä enemmän kuin mitään. Lapsi ei harrasta lajia, jotta olisi joskus valmis kovimpaan ammattilaisliigaan. Lapsi ei piirrä tehdäkseen upean taideteoksen kehystettäväksi. Lapsi ei tapaa ystäviään tietyn tarkoituksen vuoksi. Kun elämme täysillä, emme tähtää lopputulokseen, vaan elämä on kuin leikkiä. Tähtäämme pirskahteleviin tunteisiin. Usein puhutaan leikin tärkeydestä elämässä laajemminkin, täällä ”aikuisten maailmassa”. Tällöin kuulee myös vastaväitteitä, kuten: ”Kyllä leikki kuuluu lapselle ja meidän aikuisten pitää välittää tästä maailmasta ja niistä tärkeistäkin asioista.” Kyllä.

Elämästä, joka on täynnä leikkiä, ei tarvitse ajatellakaan, että jätetään kollektiivisesti tekemättä ne kaikki asiat, joista meidän tulisi vastuuta kantaa. On itsestään selvää, ettemme laita lapsia maksamaan laskujamme tai neuvottelemaan talolainoista, tekemään veroilmoituksia tai hoitamaan yrityksemme myyntiä. Mutta noiden vastuullisten asioidenkaan hoitaminen ei sen pahemmaksi muutu, jos tekemisen ottaa samalla asenteella kuin leikkimisen. Rakastaen matkaa, innostuen yksityiskohdista matkan varrella ja irroittamalla puristusotteen raa’asta todellisuudesta. Turha on tuntea tuskaa jostain asiasta, joka vain on olemassa. Kirosanojen hokeminen ja verenpaineen nostattaminen somekirjoituksien avulla ei ainakaan poista tuota tuskaa.

Tähdätessään huipulle omassa lajissaan ihminen rakastuu tuon asian harjoittamiseen niin, että näkee itsensä jo perillä, ja samalla nauttii tekemisestä niin paljon, ettei mikään tekosyy saa jättämään tuota matkaa kesken. Jos lapsi rakastaa ötököiden kaivamista maasta, ei hän mieti, onko tuosta hyötyä tai onko koko tekemisessä mitään järkeä tai lopputulosta. Niitä ötököitä sitten kaivetaan niin kauan, kunnes tilalle tulee uusi intohimo tai hänestä tulee uusi Charles Darwin.

Elämänasenteen yhdistäminen leikkiin ja matkanteon rakastamiseen on ennen kaikkea kiinni siitä, ettei takerru tekosyihin tai odotuksiin. Oman elämän prioriteettien järjestely on tavattoman helppoa. Vaihe yksi: tee asioita, jotka koet tärkeäksi, innostavaksi, värisyttäväksi, kiinnostavaksi, jännittäväksi, ilahduttavaksi ja mielenterveydellesi hyväksi. Vaihe kaksi: älä tee muita asioita, ainakaan kovin paljoa. Vaihe kolme: olet valmis, jatka samaan malliin.

Odotuksiin takertuminen on nopea tie kohti onnettomuutta. Aina, kun ihminen saa päähänsä löytää jonkin hienolta tuntuvan asian, kuten tietty työ tai titteli, oikea saldo pankkitilillä tai juuri oikean näköinen valokuva kännykän näytöllä, lopputulokseen ei voi olla tyytyväinen. Buddhalaisuuden ydinopetuksen osa on, että kaikki ikävä ja kärsimys johtuu halusta ja takertumisesta. Kärsimystä ei tuota haluta rahaa, jos sitä tarvitsee, mutta kärsimyksen polku on tuntuva, jos tarrautuu tarpeeseen tulla rikkaaksi. Ihminen, joka ei takerru kaikin voimin johonkin unelmalopputulokseen, pystyy nauttimaan maailmasta sellaisena kuin se vastaan tulee. Kärsimyksen ja takertumisen tiellä ihminen usein satuttaa itsensä lisäksi myös lähellään olevia ihmisiä toimillaan ja tekemällä kaiken keinoja kaihtamatta lopputuloksen illuusion vuoksi.

Matkaakaan ei voi aina rakastaa, eikä siinäkään ole mitään pahaa, ettei halua välttämättä ikinä olla missään huipulla. On täysin riittävää vain tehdä asioita, joista tykkää, ja nauttia elämästään keskimäärin hyvällä tasolla. Keskinkertaisenkin hyvän elämän voi kuitenkin yrittää elää niin hyvin kuin vain osaa ja kykenee. Tehdessään täydellä sydämellä oman elämänsä nautinnollisia asioita pystyy nauttimaan jokaisesta hetkestä ilman tuskaa siitä, että pitäisi olla jotain muuta, kuin tämä oleminen juuri nyt on. Elämä on eteenpäin matkaava voima.

Realismiahan on se, että juuri kukaan meistä ei koskaan pääse missään huipulle. Siis sinne, jotka ovat luetuimpien laatulehtien kansikuvahahmoja tai ihailtuja tähtiä omalla alallaan. Tärkeämpää onkin nähdä oma maailmansa juuri sellaisena, missä on hyväksytty ja rakastettu, missä ei odoteta muuttumista tietynlaiseksi. Tähtääminen keskinkertaisuuteen ei ole arvostettavaa, mutta eläessään täysillä ja tehdessään keskinkertaista jälkeä, elämä on upeaa.

By | 2017-11-13T15:11:46+00:00 marraskuu 13th, 2017|Elämä & hyvinvointi|0 Kommenttia

Sisällönluoja:

mm
Hei, olen Sami. Minusta tuntuu, että kaiken maailmassa voisi tehdä vähän paremmin. Minulla onkin jatkuva pieni ärsytys asioista, kun ne voisi olla vähän paremmin. Siksi tykkään keksiä uusia juttuja aika paljon. Ettei niin paljoa ärsyttäisi. Tykkään myös hedonistisista nautinnoista. Pelkään vihaa.

Jätä kommentti