Pyri onnistumaan asioissa, joilla todella on merkitystä – ja muita ajatuksia unelmien toteuttamisesta

Koen olevani etuoikeutettu. Satuin syntymään hyvään perheeseen. Synnyin Suomeen. Minulla on ollut mahdollisuus kokeilla ja harrastaa monenlaista. Olen saanut osakseni rakkautta. Olen saanut kirjoittaa kirjoja, työllistää itseni yrittäjänä, luoda jotain, minkä muut ovat kokeneet merkityksellisenä. Olen muuttanut talveksi Balille ja asunut autossa Uudessa-Seelannissa. Olen saanut toteuttaa unelmiani.

Vaikka monessa suhteessa olen syntynyt kultalusikka suussa, elämän onnekkaana lottovoittajana, harva onnistumisista ja toteutuneista unelmista on kuitenkaan tapahtunut ihan itsestään. Ei unelmien toteuttaminen ole helppoa, yrittäjyydestä nyt puhumattakaan – sen tietää varmasti jokainen omia siipiään koetellut. Se vaatii työtä ja tekemistä, polulta eksymistä ja viiltävää itsetutkiskelua, eikä maaliviivaa ylittäessä tunnelma aina ole sellainen kuin on ennalta kuvitellut.

Sana “unelma” viittaa johonkin sellaiseen tavoitteeseen, joka aiheuttaa kihelmöivän sisäisen olotilan. Usein tuollainen olo tulee nimenomaan tavoitteista, jotka ovat riittävän korkealla tai riittävän kaukaisia. Unelma on jotain tästä hetkestä poikkeavaa, sellainen sateenkaaren pää, joka ei vielä ole tässä. Melkein mahdoton, mutta silti vielä mahdollinen. Siksi unelmien toteuttaminen jo käsitteenä tarkoittaa, että joudut pois mukavuusalueeltasi – pääset tai joudut toimimaan alueella, joka ei ole sinulle tavanomainen tai ennestään tuttu. Ennen kaikkea se kysyy rohkeutta heittäytyä.

Omat lähtökohtani unelmien toteuttamiseen ovat olleet varmasti paremmat kuin monella muulla. Niin ovat muuten sinullakin. Jos olet suomalainen ja kykenet lukemaan tätä tekstiä ilman Google-kääntäjää, voit onnitella itseäsi. Olet luultavasti yksi niistä harvoista, joiden pelkkä tavallinen arki on enemmistölle koko maapallon väestöstä utopistista luksusta.

Tämän oivaltaminen on tärkeää paitsi siksi, että se opettaa kiitollisuutta, myös siksi, että se tuo sinulle mielenrauhaa unelmia toteuttaessasi. Vaikka epäonnistuisit siinä mitä tavoittelet, ovat asiat edelleen aika hyvin. Mitään kovin kamalaa ei voi tapahtua. Suhteellisen harva päätyy ojan pohjalle tai kohtaan jotain ylitsepääsemätöntä, vaikka suunnitelmat tyssäisivät. Hyvä kysymys sille, joka kaipaa rohkeutta unelmiensa toteuttamiseen ehkä paradoksaalisesti onkin: ”Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua?” Kun pohtii erilaisia skenaarioita, saattaa tajuta, että vaikkei kyseisessä unelmassa onnistuisikaan, on minulla elämässäni edelleen paljon hyvää. Pelkoni eivät ole kovin dramaattisia, usein edes todellisia. Mitään pahaa ei lopulta koskaan tapahdu ja kaikesta selviää kyllä.

Samankaltaisen tekemisen rentouden ja rohkeuden saattaa aiheuttaa elämän syvemmän luonteen pohtiminen ja oivaltaminen. Elämme vain kerran. Koko elämä on ihmeellinen mysteeri, väliaikainen häivähdys, josta emme ymmärrä edes mikroskooppista osaa. Meillä ei ole juuri muuta kuin tunteemme ja intuitiomme ääni, johon turvautua. Miksi tuhlaisimme tätä arvokasta meille suotua aikaa mihinkään muuhun kuin asioihin, jotka poikivat lisää hyvää niin itselle kuin muille?

Unelmia kun lähtee tavoittelemaan, voimia tullaan kylläkin koettelemaan usein ja hartaasti. Kun operoidaan alueella, joka ei ole entuudestaan tuttu tai jossa täytyy ylittää itsensä onnistuakseen, tulee väistämättä vastaan vastoinkäymisiä ja epätoivon hetkiä. Se opettaa pakostakin sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä. On kerta toisensa jälkeen luotava uudelleen se vankkumaton usko parempaan huomiseen – kirkastettava visionsa ja suggeroitava itsensä uskomaan valoon tunnelin päässä.

 teksti jatkuu tämän mainoksen alla

Se opettaa nöyryyttä ja ymmärrystä oman itsensä rajallisuudesta. Kukaan ei ole yli-ihminen, joka jaksaisi loputtomiin ilman lepoa ja huolenpitoa. On tärkeää kuunnella jaksamistaan ja levätä. Kaikki tekeminen muuttuu väkisin vääntämiseksi, ellei itselleen suo levon hetkiä tarpeeksi usein ja niin pitkään kuin totaalinen palautuminen vaatii. Ei ole mitään järkeä toteuttaa unelmiaan vain siksi, että on päättänyt niin kaikesta muusta välittämättä. Yhtä tärkeää kuin unelmassa onnistuminen, ehkä jopa tärkeämpää, on tunnelma ja aikaan saadut vaikutukset sitä kohti kulkiessa.

Yleensä unelmien toteuttamisesta puhuessa sanotaan, ettei ikinä kannata antaa periksi. Itse rohkenen olla tästä eri mieltä. Periksi kannattaa antaa mahdollisimman monessa asiassa, siis ainakin siinä vaiheessa, kun on jyskyttänyt päätään betoniseinään riittävän kauan. On pelkästään ajan ja energian hukkaa rynniä itsepäisesti läpi harmaan kiven, jos parin kaverin avustuksella kivi saataisiin helposti siirrettyä pois polulta tai kiven voisi kiertää keveästi hypähdellen. Periksi siis kannattaa antaa niissä asioissa, joilla ei ole kovinkaan paljoa merkitystä – silloin säästyy enemmän energiaa ja keskittymiskykyä unelmille, joiden todella tahdot heräävän eloon sekä sille vaikutukselle, jonka tahdot saada aikaan. Viisas nostaa veneeseen purjeet ja kulkee suuntaan, johon suotuisa tuuli osoittaa.

Kun päästää välillä irti ihan kaikesta ja antaa olla, saattakin löytää täysin uuden tavan tehdä. Älä purista mailaa, vaan säilytä tekemisen rentous ja luistele universumia pitkin kuin zeniläinen saippuapalanen konsanaan.

Monesti unelmiin uppotuessaan ja ideoihinsa rakastuessaan sokeutuu kaikelle muulle. Sitä pyörii ihmeellisessä hyvän olon hormonien hurmoksessa ja paahtaa hullantuuneena menemään hetkestä toiseen. Olo on kuin vastarakastuneella! Oi sitä mielihyvän ja sammumattoman energian määrää! Tämä onkin ehkä tärkein oppitunti, jonka unelmani ovat tähän mennessä suoneet: Hypomaanisen suuruudenhulluuspuuskan keskellä olisi tärkeää pysähtyä a) kyseenalaistamaan omaa tekemistään ja b) pohtimaan, mikä ihan oikeasti on tärkeää.

Innoissaan saa ja pitääkin olla, kun unelmista on kyse, mutta omaa tekemistään on tärkeää myös kritisoida. Vaikka uskoisi omaan unelmaansa ja tekemiseensä kuin sokea pingviini, eikä tahtoisi kuulla kriittisiä kommentteja tai varoituksen sanoja muilta (itseään usein viisaammilta) ihmisiltä, olisi hyvä säilyttää pieni ripaus malttia ja järkeä takataskussa mukana. On ihan hyvä esimerkiksi budjetoida, äärirealistisesti – tehdä konkreettisia suunnitelmia ja laskelmia tulevasta. Vaikka oma idea on omasta mielestä paras ikinä, on hyvä muistaa, etteivät kaikki automaattisesti näe asiaa samalla tavalla. On hyvä valmistautua perustelemaan näkökantansa vakuuttavalla tavalla ja ilmaista itseään siten, että nekin ihmiset, jotka eivät ole tipahtaneet samanlaiseen hulluuden taikajuomapataan, tulevat ideaasi ymmärtämään.

Ennen kaikkea on tärkeää pohtia, mikä ihan oikeasti on tärkeää. Unelmahurmoksen sokeuttama laiminlyö ja sivuuttaa helposti kaiken muun paitsi unelmaansa liittyvän. Perhe, ystävät ja oma hyvinvointi jäävät helposti siinä huumassa unholaan. Ja lopulta on kuitenkin niin, ettei mikään, ei mikään voi olla tärkeämpää kuin oma ja läheisten hyvinvointi, yhdessä rakkaiden kanssa vietetyt hetket, läsnäolo omassa ja itselle tärkeiden ihmisten elämässä: Se, että ojentaa kättään siihen suuntaan, missä sitä todella tarvitaan. Se, että osoittaa välittävänsä. Se, että tiedostaa arvonsa ja toimii linjassa niiden kanssa jokapäiväisessä elämässään.

Kliseistä ehkä, mutta on aivan sama, pääseekö sen haikailemansa vuoren huipulle, jos sinne kivuttuaan huomaa seisovansa yksin, kaiken muun unelmien ja intohimonsa alttarille uhranneena. Joku viisas mietiskelijä ammoin totesikin, että:

“Meidän ei tulisi pelätä epäonnistumista, vaan sitä, että onnistumme asioissa, joilla ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä.”

Ehkä on parempi päästä vain puolitiehen, jos kyseisen näköalatasanteen pääsee jakamaan yhdessä muiden ihmisten kanssa, yhä hymyillen. Ei se unelmien toteuttaminen lopulta niin kauhean vakavaa ole. Se on tärkeää ja samaan aikaan ei ole. Kuten kiinalaiset sanovat puutarhanhoidosta: ”Kaikkein tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä se ole niin kamalan tärkeää.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top