Kun pimeys syö sisältä päin | Tuomas Aarni

Suomalaisessa kansanperinteessä marraskuu on kuoleman kuukausi. Luonto siirtyy syksystä talveen, myös ihmisen voimat ehtyvät.

Pimeimmän ajan läpi jaksaminen on haastavaa kenelle tahansa. Luonto kääntyy kasvusta ja kukoistuksesta kituvaan selviytymiseen. Muutos on niin raju, että suomen kieli käyttää harvinaisen suoria sanoja.

Wikipedian mukaan sanan marras latinalainen vastine on mori, kuolema.

Memento mori, muista kuolevaisuutesi. Marraskuu, kuoleman kuukausi.

Itselleni marras-joulukuu on vuoden vaikein ajanjakso. Vaikeus liittyy yleiseen vireyteen, energiaan ja jaksamiseen, päivänvaloa on tarjolla koko ajan vähemmän.

Silti, tätäkin kirjoitetaan hengissä ja terveenä. Marraskuu on voitettu, kohta myös joulukuu. Käänne kohti valoa tapahtuu torstaina 21. joulukuuta – sattumaa tai ei, nimipäivänäni.

Näistä asioista puhuttaessa tapanani on rinnastaa energia ja jaksaminen keskenään. Tiukasti tulkittuna, energian fysikaalinen määritelmä saattaa antaa auttavia vihjeitä.

Termodynamiikan lait kehitettiin teollistumisen aikakauden alkaessa, kuvaamaan kuumuuden ja lämmön suhdetta energiaan ja koneelliseen työhön. Kehityksen myötä havaittiin, että näillä suhteilla voidaan esittää paljon muutakin, kuin mekaanisten koneiden toimintaa. Wikipedia määrittelee lait seuraavasti:

Eristetyssä systeemissä eri lämpöiset kappaleet aikaa myöten asettuvat lopulta samaan lämpötilaan.”

Arjessa huomaamme vaikutuksen, kun unohdamme juoda kahvin lämpimänä. Kahvi on ennen pitkää huoneenlämpöinen – asettunut samaan tasoon ympäristönsä kanssa.

 teksti jatkuu tämän mainoksen alla

Tunteet tarttuvat, niin energisyys kuin sen puute. Heinäkuun ja marraskuun välillä tapahtuva vireyden muutos on shokki heille, jotka eivät ole sitä kokeneet.

Lämpötilan muutos on helpommin havaittavissa. Muistan omana inttivuonnani, kun kesällä oli 30 astetta lämmintä, talvella saman verran pakkasta. Eroa on yhden lämpenevän saunan verran!

“Energiaa ei voida luoda eikä hävittää, vaan ainoastaan muuttaa muodosta toiseen.”

Jos sivuutamme sähköenergian eri tuotantomuodot ja noudatetaan muun tekstin kontekstia, auringonvaloa ei ole tarjolla juuri ollenkaan. Koska talvella on vain vähän mahdollisuuksia nauttia auringonvalosta, energiaa on hankittava muista lähteistä.

Kirkasvalo ja herätyskellon tavoin toimiva sarastusvalo ovat mielestäni parhaat yksittäiset apuvälineet. Jos emme voi saada aurinkoa, on tyydyttävä lähimpään korvikkeeseen. Myös oma ruumiinrakenteemme noudattaa ideaa – vatsamakkarat voivat olla tympeä näky peilissä, mutta samalla luonnollinen selviytymiskeino kylmyyttä vastaan.

Kyllä, kroppa ei tee mitään sattumalta.

“Eristetyn systeemin prosessi etenee kohti suurinta todennäköisyyttä eli suuntaan jossa entropia kasvaa ja vapaa energia vähenee.”

Epäjärjestys kasvaa, kaikkea lämpöä ei voi muuttaa työksi. Ajatus harhailee, aloittaminen on vaikeaa, valmiiksi saaminen vielä vaikeampaa. Aina kun olo on tällainen, voi olla outoa mutta hyödyllistä muistuttaa itseään luonnonlaista. Muutkin ovat vaikeuksissa.

Onneksi ihmisen tapauksessa on mahdollista tehdä päätöksiä, miten ja mihin energiansa suuntaa. Termodynamiikan viimeinen laki esittää olennaisen poikkeuksen:

Kun systeemi lähestyy absoluuttista nollapistettä, sekä entropia että muut toiminnot lähestyvät nollaa.”

Lohduttiko? Ei aina minuakaan.

Käännetään ajatus: kun energia tuntuu loppuvan, tilanne kannattaa ottaa vakavana varoituksena. Jostain on saatava lisää virtaa, hengenravintoa, valoa, sitä jotain mikä itseäsi parhaiten piristää. Ei tietenkään ole helppoa taistella väsymystä vastaan, vaikka juuri niin pitäisi tehdä. Kunnollinen tieto voi tehdä ihmeitä motivaatiolle.

Joskus olen kateellinen eläimille, jotka voivat ottaa pitkät talviunet. Toisaalta, myös talvisin tapahtuu hienoja asioita. Luontoa ei tule pelätä, vaan kunnioittaa – tätä kirjoittaessa talvipäivän seisaukseen on alle kolme vuorokautta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top