Kuinka epäonnistua oikein | Tuomas Aarni

Epäonnistumista seuraa onnistuminen ja päinvastoin. Oikeasti kumpikaan näistä ei ole totta.

Äskettäin osallistuin erään paikallisen yhdistyksen järjestämään esiintymiskoulutukseen ja -harjoitustilaisuuteen. Tiesin olevani harjoituksen tarpeessa. Pieni alanvaihdokseni pois myynnin ja markkinoinnin etulinjasta tarkoittaa, että “luonnollinen” harjoittelu on jäänyt vähiin. Silti, en ole koskaan aiemmin jäänyt sanattomaksi lavalla.

Pyysin anteeksi ja menin nurkkaan häpeämään. Halusin silti ottaa vahingon takaisin mahdollisimman pian.

Seuraava veto menikin omalla tasollani. Tiesin, että kyse on vain rutiinin puutteesta.

Samalla otin asian vakavasti. Jo muutaman kuukauden tauko romutti ammattitaidon lähelle sitä pelokasta tutisijaa, joka olen joskus ollut.

Sain apua ajatuksesta, että useimmiten puheen tempon hidastaminen riittää. Puheen onnistumista ei lasketa sanojen määrän perusteella, eikä tätä voi laskea juuri muillakaan tavoilla. Sain apua muustakin – tieteestä.

Taloustieteen Nobelilla palkittu psykologi Daniel Kahneman kuvaa asiaa kirjassaan Thinking, Fast and Slow. Kirja kertoo vastaukset moniin muihinkin kysymyksiin, tällä kertaa sain apua keskiarvojen ja poikkeamien ideasta. Ajatuksen mukaan valtaosa suoritustemme tasosta ja laadusta ovat samankaltaisia, niin samanlaisia ettemme itsekään huomaa eroja.

Paitsi, jos teemme jotain erityisen hyvin tai huonosti. Seuraavalla kerralla on todennäköistä, että palaamme lähemmäs omaa perustasoamme – onnistumisen tai epäonnistumisen kautta.

En tietenkään kanna kirjaa jatkuvasti mukana, olen vain lukenut sen hyvin. Lisäksi, epäonnistumisen jälkeenhän on vain voitettavaa?

Tässä vaiheessa olisi helppo kuvitella, että onnistumisen jälkeinen epäonnistuminen on kaksinkertainen tyrmäys: paluu omalle perustasolle, joka on niin järkyttävän paljon heikompi?

Ei välttämättä. Muista, että ajatus kertoo keskiarvoista ja poikkeamista, eikä niinkään absoluuttisesta tasosta.

Jokainen harjoitus on mahdollisuus viedä keskitasoa vähän parempaan suuntaan. Tämä kehitys on hidasta, et itse huomaa omaa kehitystäsi. Muut kyllä huomaavat. He painivat itsekin saman hitauden kanssa. Oma vaivalloinen matelu voi näkyä muille suurilta harppauksilta, eiväthän he näe säännöllistä harjoitteluasi.

Kuinka väärässä me kaikki olemmekaan. Tulokset ovat mittauksia ja tulkintaa, osaaminen on harjoittelun ja aktiivisuuden kysymys.

Tuossa tilaisuudessa heitin eräälle tutulle, että kitaransoittoa ei opi suosikkibändin keikkavideoita katsomalla. Lavan magiasta nauttiessa voi unohtaa, että hekin olivat joskus olleet taitamattomia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top