Konkurssipäiväkirjat, osa 7: Laskuja, laskuja (mutta myös nousuja) | Asmo Saloranta

Postilaatikon avaaminen on ruvennut jännittämään. Kävelen postilaatikolle ja avaan sen. Otan nipun käteeni ja selaan kasaa mainoksia, etsin kirjekuoria sieltä seasta. Siellähän on yksi. Voi paska. Mikähän tällä kertaa?

Kävelen takaisin sisälle keittiön pöydän ääreen ja avaan tämän kirjekuoren. Kyseessä on huomautus takaajalle. Lainassa, jossa olen henkilökohtaisesti takaajana, on maksu erääntynyt. Loppusummassa on paljon nollia. Jahas, tokaisen vahingossa ääneen ja heitän huomautuksen pois. Ei onneksi muuta tällä kertaa. Tuon asian olin jo nimittäin aiemmin pankin kanssa sopinut, joten se ei aiheuta mitään toimenpiteitä. Ei minulta, eikä pankilta. Kaikki ovat tietoisia, mitä tapahtuu. Olemme istuneet saman pöydän ääressä ja käyneet tilanteen läpi.

Lähden käymään toimistolla. Tai siis entisellä toimistollamme hakemassa kirjepostin. Avaan oven ja postiluukun edessä on iso kasa. On mainoksia, sanomalehtiä, esitteitä ja laskuja. Äh. Taas lisää näitä. Availen kirjekuoria ja laitan laskut muoviseen taskuun viedäkseni ne kirjanpitäjälle. Kirjanpitäjän kanssa sovin, että he hoitavat kirjanpidon kaikkine velvoitteineen siihen asti, että yritys lakkaa olemasta virallisesti.

Laskuja on alkanut kertymään. Tai siis oikeastaan maksumuistutuksia. Uusia laskuja ei synny onneksi enää mistään. Olen irtisanonut kaiken mahdollisen, mitä pystyy. On vakuutuksia, sähköä, vettä, vastiketta, lisää vakuutuksia, YEL ja TyEL, ja puhelinliittymät. Oli muuten kahden vuoden määräaikaiset puhelinliittymät henkilökunnalla. Tämäpä oli fiksua näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta eipä sitä vielä vuosi sitten olisi voinut kuvitella, että ei meidän puhelinliittymät ehdi kahta vuotta vanhentua, kun on yritys jo nurin. Nyt niitä ei saa suljettua vaikka päällään seisoisi. No ei auta. Laskut rullaa, vaikkei kukaan soittele tai edes vastaakaan mihinkään. On lisäksi laskuja ja kirjeitä pankilta, Finnveralta ja muilta tahoilta.

 teksti jatkuu tämän mainoksen alla

Joku ulkomainen henkilö lähetti vielä Linkedinin kautta viestiä, että pitäisi maksaa joku lasku. Kuulostaa lähtökohtaisesti huijaukselta, mutta pitää selvittää. Huijauslaskuja on tullut tässä vuosien varrella niin paljon, että siitä on jo huumori kaukana. Siinä vaiheessa, kun itse ei enää ole vastuussa kaikista yrityksen tilauksista, projekteista ja laskuista, niin täytyy olla todella tarkkana, kun tulee epäselviä laskuja.

Tällaisia asioita täytyy selvitellä vielä päivittäin. Kokonaisuuteen nähden pieniä asioita, jotka pitää kuitenkin vain hoitaa kunnialla loppuun asti. Ei ole yrityksen lopettaminen ihan niin yksinkertaista, että ottaa töpselin pois ja lähtee kotiin. Tai no varmaan voisin niinkin tehdä, mutta haluan saattohoitaa yrityksen loppuun saakka. Nyt on kysymys vahinkojen minimoinnista. Selvää on jo, että kaikki eivät rahojaan saa takaisin, mutta teen kuitenkin kaikkeni, että mahdollisimman vähän jäisi sanomista.

Pahin savu on jo onneksi hälventynyt. Oli joulu ja uusivuosi, jolloin sain vain olla ja öllöttää. Ei tarvinnut selvitellä mitään, eikä murehtia huomisesta. Nyt kun uusi vuosi lähti käyntiin, niin selvittelytyökin jatkuu. Sieltä täältä tulee yhteydenottoja. Pari asiakasta ei ollut saanut uutta laturia takuuseen. Olin kyllä laittanut lähetyksen eteenpäin, mutta jostain syystä niitä ei oltu lähetetty.  

Voimani ovat alkaneet palautumaan ja minua hymyilyttääkin usein. Laskujen lisäksi konkurssin tekeminen näyttää sisältävän myös nousuja.

Huom! Aiemmin ilmestyneet Konkurssipäiväkirjat löydät klikkaamalla tästä>>>


Asmo Saloranta aloitti kirjoittamaan kirjaansa konkurssista kesällä 2017, kun alkoi olemaan selvää, mitä tulee tapahtumaan. Asmo: No Exit – Kuinka tapoin rakkaani ja muita tarinoita startup-maailmasta julkaistaan Luovan Laboratorion toimesta keväällä 2018. Ennakkotilaa omasi nyt täältä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top