Konkurssipäiväkirjat, osa 5: Askel eteenpäin – myöntäminen | Asmo Saloranta

Ihmiset eivät oikein tiedä, miten suhtautua konkurssiin. Tai siis oikeastaan ihmiset eivät tiedä, mitä sanoa minulle, kun tavataan. Kun tapaan jonkun, jota en ole nähnyt tai jonkun, jonka kanssa en ole keskustellut sen jälkeen kun tämän härdelli alkoi, on hänen vaikea aloittaa keskustelua. Tunne on samanlainen kuin joku läheinen olisi kuollut ja he miettivät, mitä sanoa ja miten suhtautua asiaan. Huumorilla vai vakavasti, pahoitellen vai tsempaten?

Pitäisikö sanoa: Otan osaa. Osanottoni. Miten jakselet?

Ainakin minulle paras on vain reilusti suhtautua, kuten Eero Aarnio minulle tokaisi, että: Sekö meni nyt sitten reisille? Ja nauroi vielä iloisesti päälle.

Mutta sama se pätee minuunkin. En oikein tiedä, mitä sanoa ihmisille. Eräänä aamuna, kun kävelin toimistolle hakemaan laskuja, vastaani käveli tuttu yrityskiihdyttämön vetäjä ja pysäytti minut kysyäkseen miten menee. Ja kuten alaan kuuluu, niin tiedusteli tätä esittämällä kysymyksen: Miten myynti on sujunut?

Vastasin, että huonosti on myynyt, ja että en tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Lisäsin kuitenkin, että todennäköisesti tullaan lopettamaan koko firma. Jostain syystä en vain saanut sanottua suoraan. Tiesin jo, että ihan satavarmasti firma lopetetaan. Olihan se jo virallisesti päätetty. Suustani vain lipsahti, että “en tiedä mitä seuraavaksi”, ihan kuin se olisi ollut joku mielestä riippumaton refleksi. Suojautumismekanismi. Että ei tässä mitään. Hyvä pöhinä päällä ja silleen.

Tämä tuntuu olevan kuin alkoholismista parantuminen. Ensimmäinen askel on myöntää, että kyllä. Tämä oli nyt tässä ja seuraavaksi jotain muuta. Tämän kohtaamisen jälkeen olen jokaiselle kysyjälle reilusti sanonut, että se on loppu nyt. Että missään nimessä yritystä ei tulla jatkamaan. Ei riitä rahat, eikä ideat tämän firman kääntäminen voitolliseksi. Sen jälkeen oma olokin on helpottanut taas vähäsen. Reilusti kun myöntää ongelman, niin parantuminen voi alkaa.


Liity Luovan Laboratorion tilaajaksi ja mahdollistat sen, että tällekin tekstille tulee jatkoa. Sinun tukesi on meille tärkeä, tilauksen hinta vain 5,90 € / kk, ei sitoutumista. Liity nyt mukaan täällä »


Kävin myöhemmin myös Suomen enkelisijoittajien, eli FIBANin tapahtumassa. Siellä noin sata enkelisijoittajaa kuunteli startuppien pitchauksia. Kymmenen startuppia esitteli liikeideaansa ja pyysi rahoitusta osakkeita vastaan. Vähän niinkuin Leijonan luola -TV ohjelmassa, mutta paaaljon enemmän sijoittajia. Kun olimme kuunnelleet kaikki esitykset, siirryimme verkostoitumaan, tapaamaan tuttuja ja juomaan viiniä. Suuri osa näistä sijoittajista oli naamatuttuja ja osa oli sijoittanut Asmo-laturiin. Meillähän oli yli sata sijoittajaa kaiken kaikkiaan, joten heihin törmää aika ajoin siellä sun täällä. Täytyy sanoa, että kyllä minua jännitti, miten minuun suhtaudutaan näissä piireissä nyt. Taas täysin uusi tilanne minulle. Ja sellainen tilanne, mistä kukaan ei julkisesti puhu mitään.

Sijoittajista yksi toisensa jälkeen tuli kysymään minulta, että mitä helvettiä tapahtui Asmo-laturille. Selitin lyhyesti, että ei vain onnistuttu vaikka annettiin kaikkemme ja ikävä kyllä vähän ylikin. Tämän kertomukseni jälkeen yleisin tokaisu oli, että: “Ei tätä kukaan helpoksi hommaksi ole sanonutkaan. Ei muuta kuin uutta putkeen. Ja jos jotain uutta lähden tekemään, niin saa soittaa.”

Kerrotaan, että Ameriikoissa suhtaudutaan juuri tällä tavalla konkurssin tehneeseen yrittäjään. Sanotaan, että konkurssi on diplomi siitä, että on oppinut jotain mitä ei varmasti unohda, eikä todennäköisesti toista ainakaan samoja virheitä. Mutta näyttää se pätevän jo myös Suomessa ainakin tietyissä piireissä. Konkurssin aiheuttama stigma ei ole enää niin paha kuin männävuosina.


Asmo Saloranta aloitti kirjoittamaan kirjaansa konkurssista kesällä 2017, kun alkoi olemaan selvää, mitä tulee tapahtumaan. Asmo: No Exit – Kuinka tapoin rakkaani ja muita tarinoita startup-maailmasta julkaistaan Luovan Laboratorion toimesta keväällä 2018. Ennakkotilaa omasi nyt täältä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top