Konkurssipäiväkirjat, osa 10: Muutama sana viranomaisten toiminnasta | Asmo Saloranta

Konkurssiin hakeutuminen vaatiikin lisätehtäviä.

Lähetin konkurssihakemuksen sähköpostitse viime viikolla.

Seuraavalla viikolla toimistollemme oli saapunut kirje Oulun käräjäoikeudelta. Nostin sen lattialta ja oloni tuntui helpottuneelta. Nyt se olisi tehty. Yritys olisi asetettu konkurssiin.

Mutta eipä sittenkään. Hold your horses.

Avasin kuoren, mutta vastoin odotuksiani siellä ei ollutkaan ilmoitusta, että yritys olisi asetettu konkurssiin. Sitä vastoin käräjäoikeus lähetti paperisen kirjeen pyytäen lisämateriaalia. He halusivat esimerkiksi, että toimitan heille kaupparekisteriotteen ja hallituksen päätöksen luovuttaa yrityksen omaisuus konkurssipesälle.

Tämä herättää minussa hieman ihmetystä. Eikö valtiolla ole pääsy valtion ylläpitämään kaupparekisteriin, josta he näkevät yrityksen tiedot? Ilmeisestikään ei ole. Helpottaisi varmasti valtion virastojen työtä, jos he saisivat tarvittavat työkalut tehokkaaseen toimintaan. No onneksi olin toimistolla, jossa paperinen kaupparekisteriote oli kansioissa. Otin kaupparekisteriotteesta valokuvan ja laitoin sen sähköpostin liitetiedostoksi.

Vaikka tämä vakava paikka onkin, niin hieman minua tässä hymyilyttää kommunikointitapani käräjäoikeuden kanssa. Minä lähetän sähköpostia, he vastaavat kirjeellä, johon minä vastaan taas sähköpostilla. Suomi ei tunnetusti ihan kärkimaita ole digitalisaation kanssa.

No ensimmäinen vaatimus olisi nyt suoritettu, mutta toinen onkin vaikeampi. Käräjäoikeus haluaa hallituksen päätöspöytäkirjan. Helpommin pyydetty kuin tehty. Yritys on selvitystilassa, joka tarkoittaa, ettei yrityksellä ole lainkaan hallitusta tai toimitusjohtajaa. Oletan, että saamani kirje on jonkin sortin automaattisesti lähetetty täydennyspyyntö ja kysyn asiaan toimintaohjeita samassa mailissa.

Painan “lähetä”-nappia sähköpostiohjelmassani ja huiskis vain, kun se on jo perillä. Jään odottamaan postilaatikon viereen vastausta. Jospa tämä tästä vielä ratkeaisi. Odotellessani rupean kirjoittamaan nettiin seikkaperäisiä ohjeita, mitä kaikkea täytyy tehdä konkurssiin hakeutuessa.

 


Asmo Saloranta aloitti kirjoittamaan kirjaansa konkurssista kesällä 2017, kun alkoi olemaan selvää, mitä tulee tapahtumaan. Asmo: No Exit – Kuinka tapoin rakkaani ja muita tarinoita startup-maailmasta julkaistaan Luovan Laboratorion toimesta keväällä 2018. Ennakkotilaa omasi nyt täältä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top