Konkurssipäiväkirjat, osa 2: Kerroin sijoittajille, että kaikki on mennyt vituiksi | Asmo Saloranta

2.10.2017, Oulu

Tulimme sellaiseen tilanteeseen, että yrityksen jatkamiseen tarvittaisiin todella iso lisärahoitus, jotta voisimme toteuttaa suunnitelmamme, jolla yritys voisi tulla kannattavaksi.

Pidin kesäloman ja otin etäisyyttä yrityksen asioihin. Se aukaisi silmäni ja lukon korvieni välissä. Kesäloman jälkeen kävimme läpi vielä kaikki suunnitelmat ja laskelmat. Ne eivät enää tuntuneet siltä, että olisin itse sijoittanut yritykseen. Tämä tarkoitti sitä, että en voi hakea sijoitusta. En ideaan, johon en itse usko. Eikä kukaan muukaan tiimistä halunnut jatkaa hommaa, jos ei uskoa ole.

Näin syntyi päätös lopettaa yritys.

Velkoja oli suurin piirtein saman verran kuin omaisuutta. Olettaen, että saisimme myytyä kaiken omaisuuden pois. Tämän vuoksi halusimme asettaa yrityksen selvitystilaan. Selvitystilaan haetaan sen vuoksi, että voidaan joustavasti selvittää koko yrityksen omaisuus, myydä kaikki omaisuus pois, neuvotella velkojien kanssa ja lopulta sulkea yritys, sikäli mikäli saadaan kaikki velat maksettua pois.    

Jotta voimme asettaa yrityksen selvitystilaan, täytyy siihen pyytää lupa yhtiökokouksessa omistajilta, eli sijoittajilta.

Meillä pidettiin ylimääräinen yhtiökokous, jossa päätettiin yrityksen lopettamisesta. Paskin mahdollinen tilanne ja paikka sulla yrittäjänä olla. Kaikki, jotka ovat sinuun sijoittaneet, istuvat siinä kuuntelemassa, että kaikki on mennyt vituiksi, velkaa on enemmän kuin rahaa ja ainoa ulospääsy on konkurssi.

Meillä oli yli sata osakkeenomistajaa. Vain muutama sijoittajista tuli tähän ylimääräiseen yhtiökokoukseen. Yhtiökokouksen loputtua nämä sijoittajat totesivat yksi toisensa perään, että: Asmo hei, tää oli vaan yksi yritys. Shit happens. Eiku uusia tuulia etsimään.

Tämä oli vapauttavaa ja samalla voimaannuttavaa. Ennen kokousta ajattelin, että varmaan romahdan henkisesti, kun kokous on ohi ja kaikki stressi purkaantuu. Mutta ei. Menin kokouksen jälkeen Marcin (meidän toimitusjohtajan), meidän lakimiehen ja yhden sijoittajamme kanssa kaljalle.

Sain myöhemmin lakimieheltämme yhtiökokouksen pöytäkirjan puhtaaksi kirjoitettuna. Lähetin sen meidän reilulle sadalle sijoittajalle. Laitoin sähköpostin saateviestiksi, että yhtiökokous on nyt pidetty ja siellä päätimme asettaa yrityksen selvitystilaan, myydä kaiken omaisuuden ja lopulta lopettaa koko yrityksen.

Oli todella raskas nappi se sähköpostin ”lähetä”-nappi. Tuntui ylivoimaisen vaikealta lähettää tämä maili. Pelkäsin sijoittajien reaktiota. Ajattelin, että kohta puhelin soi taukoamatta ja sähköpostini tulvii hermostuneita maileja.

Kuinka väärässä olinkaan! Muutama sijoittaja pyysi sähköpostitse, että lähettäisimme myös muut kokouksen liitedokumentit ja moni muisti vielä mainita, että tällaista sattuu ja eikun eteenpäin.

Pelko oli vain pääni sisällä.

By | 2017-12-13T04:32:22+00:00 marraskuu 22nd, 2017|Työ & talous|0 Kommenttia

Sisällönluoja:

mm

Sarjayrittäjä, isä ja puoliso, joka käy parhaillaan läpi oman startuppinsa konkurssia. Kirjoittaa rehellisellä touchilla siitä, mitä kaikkea yrittäjä käy läpi oman yrityksensä lopettamisvaiheessa. Onko konkurssi kaiken loppu vai uusi alku, ja mitä sitten tapahtuu? Tekee aiheesta parhaillaan kirjaa, joka ilmestyy vuonna 2018.

Jätä kommentti