Itsessä viihtymisen vaikeus ja kauneus – Mitä jos kohtaisimme itsemme myötätuntoisesti?

“Jotta voi viihtyä Tampereella tai Barcelonassa, pitää ensin viihtyä itsessään.” Näin on todennut näyttelijä Risto Korhonen. Kyllä se on niin, ettei itseään voi paeta. Nimimerkillä “Kokemusta on”. On tullut piileskeltyä ympäri maailmaa, jopa samaisessa luolassa, jossa Che Guevara piilotteli Kuuban vallankumouksen aikoihin. Pakoiluyrityksistä huolimatta mieli on aina seurannut sinnikkäästi perässä, minne tahansa olen matkustanutkin. Olen huomannut, että jos suhde omaan itseen on epäterve, on oikeastaan aivan sama tuijotteleeko Karibianmeren palmua vain jäistä lyhtytolppaa. Lämmin merituuli harvoin ratkaisee sisäisiä konflikteja, vaikka kunnon annos d-vitamiinia varmasti piristää hetkellisesti.

Elämän ollessa hektistä, täynnä erilaisia aktiviteetteja ja ärsykkeitä, unohtuu helposti kaiken toiminnan mahdollistava tekijä — minä itse. Aikaa kuluu niin työ-, ystävyys- kuin parisuhteiden ylläpitoon ja arkiaskareiden hoitoon. Kiireen keskellä harrastuksistakin saattaa tulla vain suorituskeskeinen toiminto. Omaa aikaa ajatteluun, itsensä tarkkailuun ja havainnointiin olisi hyvä priorisoida enemmän. Vaikka ihminen on sosiaalinen eläin, yksin ollessamme olemme kuitenkin kaikista eniten omia itsejämme. Myönnettäköön, että omalla kohdallani itseni laiminlyöminen on paljon helpompaa kuin muiden. On yllättävän vaikea raivata itselle tilaa kalenterista ja sanoa muille, että: “Tänään ei ehdi, olen itseni kanssa.” Aina tekisi mieli olla kaikessa mukana, vaikka omat voimavarat eivät välttämättä riittäisi. On opittava käymään keskustelua itsensä kanssa ja kuunneltava mitä minä todella tarvitsen. Ennaltaehkäisevää huolenpitoa ei valitettavasti aina osata ottaa huomioon ja liian usein herätään vasta burn outin tai muun oireen partaalla.

Eihän tämä itsessään viihtyminen ole mikään helppo juttu, ainakaan minulle. Vilkkaan ajatustoiminnan ansiosta päässäni asustava komitea kommentoi jatkuvasti tekemisiäni. Tässä mielen toimistossa ei jää virheet huomaamatta, kaikki analysoidaan tarkasti moneen kertaan. Sitten jossitellaan, sätitään ja vertaillaan, usein ilman syytäkin. Epätäydellisyydestä rangaistaan yleensä pahalla mielellä. Komitean kanssa yhdessä sitten toteamme, että olen oikeastaan mielipahani ansainnut. Olisi pitänyt pystyä olemaan parempi ihminen.

Itsessään viihtyminen tai viihtymättömyys pohjautuvat yleensä enemmän psyykkiseen tilaan kuin fyysiseen. Maailmamme ollessa epätäydellinen sattuu jokaisen polulle niitä ikäviäkin asioita. Negatiiviset kokemukset tuottavat helposti vääristyneitä uskomuksia ja haitallisia ajatusmalleja, jotka muokkaavat minäkuvaamme. Epäonnistumisen kokemukset ja muiden möläytykset luikertelevat salakavalasti mielemme syvyyksiin ja vaikuttavat tiedostamattomasti niin ajatuksiimme kuin käytökseemme. Aivan kuten tietokoneet, tarvitsee myös mielemme aika ajoin hieman päivitystä. Raivausta roskasta. Muutos lähtee tiedostamisesta. Siksi on hyvä pysähtyä silloin tällöin tarkkailemaan omia ajatuksia, uskomuksia ja toimintatapoja. Ovatko ne todella totta, palvelevatko ne minua?

 teksti jatkuu tämän mainoksen alla

Omalla kohdallani yksi kauan piinanneista, vääristyneistä uskomuksistani liittyy ulkonäkööni. Rehellisesti sanottuna luulin pitkään olevani lihava. Paino sanalla luulin, sillä uskomuksellani ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tästä komiteani jaksoi muistuttaa säännöllisesti kaavailemalla mitä kamalampia sääntöjä siitä, mitä saan syödä ja kuinka paljon pitäisi lenkkeillä. Kapinallisena en kuitenkaan jaksanut noudattaa näitä vaatimuksia kovinkaan pitkään, niinpä komitean sättijille riitti hommaa ja mielipahavarastot täyttyivät entisestään. Tätä metodia tuli harrastettua vuosia, kunnes aloin kyseenalaistamaan komiteani toimintaa. Jos sättiminen olisi auttanut, olisin varmasti jo kuihtunut kuoliaaksi. Päinvastoin, sättiminen ei muuttanut minua fyysisesti suuntaan tai toiseen, vain mieleni madaltui huomattavasti. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin uudistaa toimistoni henkilöstöä. Annoin sättijöille potkut ja tilalle hommasin myötätuntoisia, rentoja tsemppareita. Toistaiseksi ovat olleet ahkeria.

Aistiemme avulla keräämme jatkuvasti informaatiota ympäröivästä maailmasta, ja tämän informaation pohjalta syntyvät ajatuksemme. Ajatukset jatkavat matkaansa sanoiksi, sanat teoiksi ja teot tavoiksi. Tavat muodostavat tietynlaisen rutiinin ja toimintamallin, joka puolestaan määrittelee pitkälle olemustamme. Kaikki aistiemme keräämä informaatio ei kuitenkaan ole totta. Jos emme osaa käsitellä ja kyseenalaistaa tätä informaatiotulvaa, annamme aistihavaintojen automaattisesti virrata ajatuksiimme ja sitä kautta eteenpäin mielemme syvyyksiin. Tietoinen tarkastelu auttaa meitä suodattamaan valheelliset havainnot ennen kuin ne pääsevät saastuttamaan mieltämme. Tällä tavoin voimme ennaltaehkäistä haitallisten uskomusten syntymistä. Yksikin sana riittää luomaan uskomuksen, jolla saattaa olla pitkälle kantava vaikutus.

On hurjaa, miten paljon  oma minäkuva voi vinksahtaa todellisuudesta, olipa sitten minkä näköinen tai kokoinen tahansa. Itserakkaudettomuus on surullisen yleinen sairaus. Mielen voima on uskomattoman suuri. Meidän on tehtävä valinta, annammeko sen johtaa meitä vai johdammeko me sitä. On paljon asioita joita emme voi muuttaa, mutta aina voimme muuttaa omaa suhtautumistamme. Se jo itsessään muuttaa yleensä kaiken.

Olen aiemmin sortunut ajattelemaan, että Suomessa ollessani syksy vie elämäniloni aina kerran vuodessa. Syksyä syytellen voin luvan kanssa kietoutua itsesäälin tummaan peittoon ja asettautua uhrin asemaan. On tietenkin totta, että auringonvalolla on hurja merkitys mieleen, sitä suuremmalla syyllä tulisi jokaisen pitää itsestään parempaa huolta. Eihän ole syksyn vika, että en sopeudu suotuisasti valon määrän muutokseen. Kun syksy ei kerran muutu, on minun muututtava — tai muutettava. On otettava vastuu siitä, että tunnistaa omat tarpeensa ja pitää niistä huolta. Olosuhteita ja muita syyttelemällä sysää vastuun omasta elämästä muille.

Omaan napaan katsominen ja itsensä kohtaaminen eivät ole aina helppoja juttuja, mutta muutos lähtee aina ensisijaisesti sieltä. Hyvinvoiva ihminen tartuttaa hyvää myös ympärilleen. Opastetaanhan lentokoneessakin laittamaan happinaamari ensin itselle, jotta voi sitten auttaa muita. Kun sisäinen maailma on kunnossa, vaikuttaa se myös positiivisesti ulkoiseen. Millainen paikka maailma olisi, jos jokainen ihminen kykenisi rakastamaan itseään edes hitusen enemmän?

“And God said “Love Your Enemy,” and I obeyed him and loved myself.” -Kahlil Gibran

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top