Hymyile – se ei ole vaikeaa ja on sinulle hyväksi | Sami Mikkola

Ihan aluksi tai vaikka lopuksikin, jos niin haluat, mene peilin eteen ja hymyile niin leveästi itsellesi kuin osaat. Tuijota tuota hymyilevää höpsöä. Yritä samalla olla hymyilemättä hymyllesi. Hymistele vähän. Oliko kivaa?

Niin kovasti kummeksun niitä ja näitä hymyilemättömiä ihmisiä. Rappukäytävässä ja muuallakin, missä vain katseiden kohdatessa moni ihminen hymyilee takaisin, tai ainakin jotenkin siihen malliin kasvoillaan nykii lihaksiaan, että se on tulkittavissa hymyksi. Niin kovin moni kylläkin antaa kasvojensa lihasten lamaantua rauhassa. Että ei paljon hymyilytä, ei. Saatan se minäkin vähän liikaa tuijotella ihmisiä ja ihmetellä teidän kaikkien toimintaa ja liian usein katseiden kohdatessa hymyillä niin, että ajatuksiin sinulla pakostakin iskee miete, että tunnenko tuon tuijottelijan jostakin.

Kovin kummaa kuitenkin tuo hymyilemättömyys on. Monet ovat luoneet itselleen toki sellaisen hienon maineentapaisen, että ei oikeastaan voi hymyillä kuin peiton alla yksinään. Ihan julkisuuskuvaa ajatellen. Joillekin taas hymy ei vaan yhtään sovi, siitä aiheutuu mahavaivoja tai kynsinauhojen halkeilua. En ole tuollaista ihmistä vielä tavannut, mutta eiköhän tuokin ole aivan mahdollista. Jos kysyisin nyt tällä hetkellä niiltä kaikilta ihmisiltä, joiden kasvolihakset ovat halvaantuneet niin, ettei hymyä vain irtoa, että mitä he toivoisivat uskoisin kymmenen hartaimman toiveen joukossa olevan hymyily.

Hymyile peilille. Tee se joka aamu ja huomaat suuren muutoksen elämässäsi. – Yoko Ono

Mikä siinä siis sitten on, ettei paljoa hymyilytä. Hymyillessään ihminen näyttää kauniimmalta ja mukavammalta. Hymyilevä ihminen muistetaan helpommin, hymy on tärkeä osa karismaa ja viehätysvoimaa, hymyllä saa monia asioita anteeksi, hymyileviä ihmisiä palvellaan paremmin ja hymyilevät ihmiset saavat keskimäärin useammin myös alennuksia ostoksistaan. Mikä tärkeintä, hymy yleensä myös tarttuu toiseen ihmiseen ja toisin kuin esimerkiksi HI-virus, hymy pidentää ikää.

Muistan kun aikanaan katsoin Haluatko missiksi -ohjelmaa, tai siis en muista sen nimeä, mutta ohjelmaa, jossa opeteltiin olemaan malleja, joissain kuvauksissa kuului: ”Hymyile sun silmillä niin se hymy näyttää aidolta.” Niinpä niin, hymy ei ole vain suun vääntämistä puolikuun muotoon, vaan kasvoilla tapahtuva ihmisen hallinnassa oleva kouristus, joka näyttää ihan kivalta muillekin. Hymy ei ole teko, vaan hymy on tunne ja tunteen tuoma reaktio. ”Minua hymyilyttää” on vähän samankaltainen olotila kuin se kun minua janottaa. Minulla on tarve tälle hymylle. En voi pidätellä hymyäni. Nyt on pakko hymyillä. Tässä se tulee. Hymmm.

Hymyä voi rajoittaa toki vaikka hampaat. Meillä on kaikilla suussa hampaita ja niitä on ilmeisesti kaikilla noin kaksikymmentä. Hampaat toimivat ihmisen tunnistuksessa kuten sormetkin. Hammasrivistö on meillä kaikilla yksilöllinen. Toisella tuo rivistö on suora ja tasainen, toisella taas villisti vinksallaan. Hampaat ne meillä kaikilla on, ja en nyt ihan suoraan menisi uskomaan, että juuri kukaan sanoisi hampaistaan, että nämä ovat täydelliset. Hampaista huolimatta kovin moni siis hymyilee, joten tämä EI voi olla syy hymyttömyyteen.

Kohdatkaamme toisemme aina hymyillen, sillä hymy on rakkauden alku. – Äiti Teresa

Yksi hymyn hillitsijä on myös jännitys ja ujous. No, ujot ihmiset toki hymyilevät usein ujosti. Vähän vain. Ujosti. Ihmisiä jännittävät ihmiset eli ne, joiden on oikeasti vaikea sanoa sanaakaan toiselle ihmiselle punastumatta, pelkäävät ehkä pissan tulevan housuun yhdessä hymyn kanssa. Eihän nyt herranjestas kannata siis edes kokeilla. Toki ihmisiä vihaavat ihmiset kuuluvat vähän samaan kategoriaan, ei heidän kannata hymyillä kenellekään, koska jopa ilman tuon toisen hymyilyä he vihaavat tuon toisen henkilön typerää virnettä. Mikä silläkin muka oikein on, ja mitä se luulee olevansa. Jännittäjät ja vihaajatkin varmasti jossain hymyilevät, ja uskon heidänkin hymyjen tulevan piiloistaan kun heille tarpeeksi hymyillään ensin.

Yksittäiselläkin ihmisellä on valtava määrä erilaisia hymyjä. Tunnet omat hymysi ehkä ihan itsekin. Hymyt ovat tunteita. Tästähän me puhuimme jo aikaisemmin. Pakkaspäivässä ulkoilun jälkeen, kun olet unen ja valveillaolon rajamailla sohvallasi viltin alla, sinulla on se yksi tietty hymy, jota nyt hymyilet. Herätessäsi kiitollisena rakkaasi vierestä, sinulla on se hymy, mitä nyt hymyilet ajatellessasi tuota hetkeä. Maistaessasi jotain todella hyvää, sinulla on tuo hymy. Tavatessasi hyvän ystäväsi pitkästä aikaa sinulla on taas tuo hymy, kun muistelet nyt sitä läheistä ystävääsi. Muistellessasi menneisyydestä mukavaa hetkeä, sinulla on tuo nostalginen hymy. Sinulla on lukemattomia hymyjä.

Sinulla ei ole kaunis hymy. Sinulla on maailman kauneimmat hymyt. Siis hymyile, välitä onnellisuutta ja lämpöä vain pienellä kasvokouristuksellasi. Jos ei hymy muuten irtoa, katsele täältä hetki hellyyttäviä kuvia koirista.

Älä itke, koska se on ohi. Hymyile, koska se tapahtui. – Dr. Seuss

Luultavasti maailman paras hymyilyn aiheuttaja on hymy. Pohdin tätä pitkään. Pohdin ulkona metsässä ja pohdin lämpimässä saunassa, ruokaa tehdessäni, päiväunilta herätessäni, rakkaani kanssa puhuessa ja pohdin vielä maistaessani hyvää viiniä. Hymyilin noina kaikkina hetkiä, kun pohdin, mikä on paras hymyn aiheuttaja. Nuo jokaisen hetken hymyt kertautuvat kasvoilleni juuri nyt, enkä hymyn vuoksi nousseiden poskipäideni takaa näe enää mitään, joten totean vain lopuksi, että hymy lienee kaikkivoiva voima universumissamme, jonka jokainen ansaitsisi tarttuvan kasvoilleen. Hymyile, niin kyllä se hymytön naapurikin joskus hymyilee. Hymmmm.

By | 2017-12-05T19:50:49+00:00 joulukuu 5th, 2017|Elämä & hyvinvointi|0 Kommenttia

Sisällönluoja:

mm

Hei, olen Sami. Minusta tuntuu, että kaiken maailmassa voisi tehdä vähän paremmin. Minulla onkin jatkuva pieni ärsytys asioista, kun ne voisi olla vähän paremmin. Siksi tykkään keksiä uusia juttuja aika paljon. Ettei niin paljoa ärsyttäisi. Tykkään myös hedonistisista nautinnoista. Pelkään vihaa.

Jätä kommentti