Erikoishaastattelussa Sami ja Martta: Miltä nyt tuntuu tämä kampanja?

Luova Laboratorio julkaisi kampanjan, jossa jokaisesta voi nyt tulla Suomen lupaavimman luovuutta edistävän mediatalon omistaja, ja jolla pyritään keräämään rahoitusta 100 000 euroa kesäkuun loppuun mennessä. Kampanjaa on nyt jäljellä 10 päivää ja koossa julkisesti 5150 euroa.

Miltä nyt tuntuu, Sami ja Martta?

Martta: Ihan hyvältä tuntuu, kiitos kysymästä. Enää tarvitaan 94 850 euroa ja jonkin sortin jumalallinen väliintulo. Meidän täytyy löytää vähän yli viikossa 1897 uutta ystävää, jotka liittyvät mukaan 50 euron summalla tai esimerkiksi 19 ihmistä, jotka tahtovat sijoittaa viisi tonnia.

Sami: Koen hyvin syviä ja hyviä tunteita kaikkia heitä kohtaan, jotka ovat tähän mennessä jo osakkaiksi tulleet ja muutoin tukeneet taivaltamme. Ihmetyttää ihmiskunnan hyväntahtoisuus suuresti. Samaan aikaan pää on mennyt pyörälle kuin oravalla pesukoneessa, kuinka vahvan erilaisia mielipiteitä monilla ihmisillä on liiketoiminnastamme ja osakeannistamme yleensä. Useammin kuin muutaman kerran kuultu lause: “Olette liian kilttejä, empaattisia ja positiivisia myymään ja sijoittajamaailmaan”, on myös ihmetyttänyt, että miksi maailmassa on tuollainen normaaleille ihmisille niin kovan kuuloinen maailma. Taikuuteen uskominen on ollut vahvuutemme jo kolme vuotta täällä yritysmaailmassa, joten nyt vain odotellaan ja uskotaan sitä taikatemppua tapahtuvaksi, että tuo rapiat 94 tonttua tulisi kasaan.

Aivan, sehän kuulostaa helpolta. Mitenkäs te ajattelitte sen tehdä?

Martta: Jaa-a. Jonkinlaisiin taikatemppuihin tässä varmaan täytyy ryhtyä. Sami onneksi osaa niitä tehdä, ainakin pelikorteilla. Eräs sijoittajakandidaatti ehdotti, että kantaisimme sohvan keskelle Mannerheimintietä, ja itse olemme suunnitelleet koiranpentuparaatin järjestämistä. Tosin täyttä varmuutta ei ole siitä, miten koiranpennut käännetään sadan tonnin rahoitukseksi.

Sami: “Keksikää jotain luovaa, kun olette tuommoisia luovia”, on myös aika yleinen lause kohtaamme. Koiranpentuparaati tai yleinen, nurmella auringossa lojuminen koiranpennuista haaveillen siis voisi olla meille sopiva malli. Kyllä tässä on todettu se, että maailmassa on tärkeintä nauraa ja olla kevein sydämin elossa.  Vaihtoehtona on siis se, että 100 000 euroa tulee kasaan ja teemme jotain isompaa kuin koskaan aiemmin tai sitten palautamme rahat niille ihanille, jotka ovat jo mukaan tulleet, ja keksimme heidän kanssaan jotain muuta tekemistä jollain muulla tavalla.

Kampanja on ollut käynnissä nyt 20 päivää. Miltä sitä on tuntunut tehdä ja elää?

Martta: Fiilikset on vaihdelleet hullusta onnistumisen uskosta paniikkimielialaan ja lamaannuksesta innostumiseen. Tähtihetkiä on olleet ne, kun ihmiset on kertoneet julkisesti somessa tukevansa tätä kampanjaa. Tosin aika moni on päätynyt tukemaan vain henkisesti ja tsempillä, mikä sekin on sinänsä kivaa ja tuottaa kiitollisuutta. Ehkä pitää ehdottaa pankille ja muille rahaa meiltä hamuaville, jos voitaisiin maksella laskuja sillä kiitollisuudella.

Sami: Sain ystävältä vasta muistutuksen, että ajanhallinta on mahdotonta, ei aikaa voi hallita. Jos aikaa yrittää hallita, lopulta aika vain hallitsee sinua. Se on käynyt selväksi, että isossa mittakaavassa luovuus on valitettavasti edelleenkin asia maailmassamme, jota ei ymmärretä niin laajasti, että siihen voisi rahallisia uskomuksia laittaa samaan tapaan kuin vaikka laatuviineihin, vinyyleihin tai sohvatyynyihin. Paradoksaalisesti luovuuden ymmärryksen lisääminen onkin meidän tehtävämme maailmassa, joten tässä siis oikea suunta lienee luopua ajan ajatuksesta ja antaa tekemisen soljua sillä painolla, kuin se on soljuakseen.

Te ette ole juuri aiemmin puhuneet rahasta. Miltä rahasta ja sijoittamisesta puhuminen on tuntunut?

Martta: Kyllähän idealistin sydäntä aina vähän särkee, kun pitää miettiä realiteetteja. Me ollaan aiemmin vähän pelätty rahasta puhumista, mutta sittemmin tajuttu, että se on tarpeellinen väline tehdä siistejä juttuja. Valitettavasti tämä maailma toimii tämän rahajutun ympärillä, joten meidänkin pitää opetella pelaamaan sitä peliä, jos tahdotaan, että meidän tekemisestä tulee tarpeeksi kannattavaa ja pitkällä aikajänteellä vaikuttavaa. Kaikkein mieluiten antaisi ja tekisi kaiken kaikille ilmaiseksi, mutta omaan jääkaappiinkin tarvitsee välillä jotain muutakin kuin näkyvyyttä ja leivän päälle intohimon sijaan ihan oikeaa juustoa.

Sami: Kuin olisi myynyt sielun johonkin pimeään paikkaan. Olen keksinyt noin tuhat keinoa korvata raha maailmasta jollain, mikä mahdollistaa ihmisten elämisen vapaasti, eriarvoistamatta eläjiä ja kunnioittamalla ympäröivää kaikkeuttamme. Minulle on korostunut entisestään rahan abstrakti hulluus. Uskon itse asiassa, että raha on otettu käyttöön vähän startup-mallilla. Ollaan päätetty käyttää tämmöistä raha-asiaa ja sovittu, että kehitetään kaikkia ongelmia sitten myöhemmin. Nyt, kun ongelmia riittää maailmassa vähän liikaakin, ollaan tuon rahan vallan alla niin solmussa, ettei enää pivotointi auta, vaan koko järjestelmä pitäisi osata viedä saneeraukseen tai tehdä exit eli myydä koko liiketoiminta jollekin, joka on jo keksinyt asian paremmin.

Miksi ihmisten kannattaisi lähteä mukaan omistajaksi ja sijoittaa Luovaan Laboratorioon?

Martta: Siinäpä kysymys, jota me ollaan paljon mietitty. Itse sijoitin pari kesää sitten 100 euroa ametistikaivokseen Lapissa ja siitä on tullut hyvä mieli sittemmin joka kerta, kun sen muistaa. Onhan se siistiä sanoa ääneen, että omistaa osuuden mediataloon ja on mukana luomassa tai mahdollistamassa jotain, mikä pyrkii tekemään tästä maailmasta paremman paikan olla ja elää. Vähän kuin minulla on oikeus käydä siellä kaivoksella louhimassa ametisteja, Luovan Laboratorion osakkailla on aina tulevaisuudessa oikeus käydä louhimassa luovuutta kaikesta meidän median sisällöistä ja tekemisestä.

Sami: Minä olen itse ainakin nauttinut siitä, että omistan Luovaa Laboratoriota. Voin siis empiiristen tulosten pohjalta kertoa, että se on kiva tunne sisuskaluissa ja sielussa.

No kyllähän tuo kuulostaa siltä, että kaikkien kannattaa lähteä tähän jollain summalla mukaan. Uskotteko te itse onnistuvanne?

Martta: Meillä on 100% usko siihen, että onnistumme tavalla tai toisella. Me tehdään tätä juttua sydämellä ja on pistetty itsemme ja koko elämämme likoon hyvien pyrkimysten puolesta. Silloin onnistuu aina, kävipä elämässä konkreettisesti miten hyvänsä.

Sami: Onnistuminen on jännä juttu kyllä. Koen olevani onnistunut jokaisessa tapauksessa ja epäonnistuminen olisi sitä, että sulkisin pääni jätesäkin sisään ja lopettaisin kaiken tekemisen.

Kertokaapa vielä hyvin lyhyesti ja selkeästi, miten ja kuka voi tulla tähän mukaan?

Martta: Mukaan voi tulla helpoiten menemällä tähän osoitteeseen ja maksamalla haluamansa summan verkkopankissa, vähintään 50€. Jos tahtoo lukea perusteellisesti kaiken ja tietää, mitä rahaa vastaan tulee samaan, niin kantsii lukea lisää täältä. Mukaan tähän mennessä tulleista noin 85% on meille entuudestaan täysin tuntemattomia ihmisiä. Mukaan voi tulla kuka vaan, SINÄ siellä. Jokainen luovuuden karavaaniin heittäytyvä ihminen, meidän uusi ystävä ja yhtiökumppani, on tärkeä.

Sami: Monet ajattelevat, että osakkeiden omistaminen ja tällainen on vaikeaa ja vaatii paljon. Samalla kuitenkin lompakossa on vihreä kortti, jolla saadaan ostoista ja tankkaamisesta bonusrahaa tilille. Arjessa omistaminen on täysin samanlaista, se ei vaadi tai vie omistajalta yhtään mitään enempää, kuin haluaa antaa ja jos kaikki menee hyvin, tilille tulee bonusrahaa joskus. Näin se siis menee: hanki yksi tai useampi osake, elä normaalisti, nauti.

Kiitos haastattelusta, Sami ja Martta. Toivotaan, että kampanja onnistuu ja menee läpi! Luulisi Suomesta löytyvän 1897 luovuuden ystävää, jotka tahtovat tukea tätä mediaa, nähdä teidän elävän ja pystyvän aiempaakin massiivisempiin hullutuksiin. Tahdotteko vielä lähettää tätä lukeville jotain terveisiä?

Martta: Joo. Älkää hukkuko juhannuksena.

Sami: Älkääkä tehkö metsäpaloja, niitä puita tuhotaan muutenkin ihan liikaa. Ja vielä tärkeämpää olisi muistaa puhua ääneen ystävien ja läheisten kanssa, ilman aikaa ja painetta.

4 kommenttia

  • Perusasiat kuntoon

    Olisiko tästä tempauksesta kannattanut kenties viestiä?

    Yhteenkään mainokseen tai mediajuttuun en ole ennen tätä kirjoitusta törmännyt. Oletatteko vain saavanne 100 000 euroa koska pyydätte? Entä jos olisitte laittaneet esim. 10 000 euroa viestintään ja jääneet reilusti plussalle sadan tonnin tullessa kasaan?

    Vastaa
  • JMatula

    Suuri puhallus johon OP lähti mukaan alussa. Huhhuh. En ymmärrä mikä tarve tällaiselle palvelulle olisi

    Vastaa
  • OR

    Nimenomaan.

    “Kyllähän idealistin sydäntä aina vähän särkee, kun pitää miettiä realiteetteja. Me ollaan aiemmin vähän pelätty rahasta puhumista, mutta sittemmin tajuttu, että se on tarpeellinen väline tehdä siistejä juttuja.”

    “Uskon itse asiassa, että raha on otettu käyttöön vähän startup-mallilla. Ollaan päätetty käyttää tämmöistä raha-asiaa ja sovittu, että kehitetään kaikkia ongelmia sitten myöhemmin.”

    Antaapa tosiaan luottamusta “bisnekseen” kun ajatukset rahasta on tätä luokkaa.

    Kaveri ennusti hyvin: “1.7. blogipostaus: varainkeruukampanja oli suuri menestys, sillä opimme monta tärkeää asiaa ja tutustuimme moneen huikeaan ihmiseen. Vetäydymme nyt jonnekin vitun himalajalle puoleksi vuodeksi, jonka jälkeen palaamme vielä parempien ideoiden kanssa”

    Vastaa
  • mm

    Sami Mikkola

    Hei, ihmiset. Kiitos kovasti kommenteistanne – olipas vain luettavaa. Kommentoin tähän asioita järjestyksessä.

    1. Ei, emme oleta saavamme 100 000 euroa, ihan vain koska pyydämme. Viestintä on kieltämättä haastavaa ja ehkä jatkossa panostammekin tähän paremmin, jos sellaiseen jää mahdollisuuksia.

    2. “En ymmärrä mikä tarve tällaiselle palvelulle olisi” – Haluamme itse elää maailmassa, jossa luovuudelle ja siitä puhumiselle mediamme tavalla on tarvetta. Hämmästyttävän moni meitä paljon viisaampi on tässä asiassa samaa mieltä kanssamme.

    3. OP ei ole lähtenyt toimintaamme mukaan, ei alussa eli kolme vuotta sitten, eikä nytkään. Emme tosin pistä pahaksemme, jos näin kävisi.

    4. Henkilökohtaisesti en ymmärrä myöskään tuota rahakuvausta tarkemmin ihmisen tarvetta syödä, liikkua, nukkua, hengittää, juoda tai kovin montaa muutakaan asiaa, mutta se ei estä sitä, ettenkö ymmärtäisi niiden toimintaa oikein mainiosti ja voisi elää siitäkin huolimatta, että pohdin elämässäni asioita useammalta kantilta. Aiheesta (raha) on monia erilaisia kirjallisiakin lähteitä ja eriäviä mielipiteitä, joten on selvää, että asiaa pohtii aika moni muukin maailmassa.

    5. “Vitun Himalajalle” vetäytyminen kuulostaisi todella kivalta kyllä, siellä on upeita maisemia. Kyllä me kuitenkin taidamme jatkaa työtämme ainakin toistaiseksi ihan nykyisissä maisemissa, täällä näyttää riittävän työnsarkaa nykyisillekin ideoille.

    Pidetäänhän jatkossa kommentointi asiallisena ja muistetaan se, että täällä on kaksi ihan oikeaa ihmistä (minä eli Sami, ja Martta) näitä lukemassa. Mikäli tekemisistämme herää paljonkin kysymyksiä ja ihmeteltävää, tapaamme ihan mieluusti kasvokkain keskusteluiden tiimoilta.

    Antoisaa kesää toivoen,
    Sami

    Vastaa
  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top