Erikoishaastattelussa Luovan Laboratorion Martta: Haluaisin paljastaa, että maailmankaikkeus on hyväntahtoinen

Kukas se sinä olet ja mitä teet?

Hyvä kysymys. Joidenkin filosofien mukaan kaikkein tärkein: ”kuka minä olen?” Tällä hetkellä tuntuu, että olen suhteita erilaisiin asioihin – minä olen olemassa suhteessa muihin ihmisiin, ympäristöihin ja ilmiöihin. Suhteessa Samiin olen yhtiökumppani, suhteessa lähikauppaani olen vakiasiakas, suhteessa yhteiskuntaan veronmaksaja, suhteessa fysiikan teorioihin jokin värähtelevä atomikenttä, suhteessa pitkiin ihmisiin kastun sateessa muutamaa mikrosekuntia myöhemmin ja suhteessa maailmankaikkeuden historiaan olen alkuräjähdyksen jatkumo. Jollekin suoraviivaiselle ihmiselle olen varmaan ärsyttävän hidasveteinen pohdiskelija ja taas sille, jota näiden asioiden pyörittely kiehtoo, olen ehkä varteenotettava keskustelukumppani. Kun opiskelin Uppsalassa v.2010, eräs australialainen kaveri oli selkäni takana ihmetellyt, että onko Martta siis eskimo, kun hän on kotoisin tuolta napapiirin seutuvilta. Kerran siis olin jollekin vähän aikaa eskimo. Tässä kontekstissa juuri nyt, eli suhteessa Luovaan Laboratorioon, olen toinen liikkeelle laittavista voimista.

Mediaa olette perustamassa, eikö totta? Mistä tällainen päähänpisto oikein tuli?

Totta. Mistähän ne ideat oikein tulee? Tämä syntyi varmaan aika luonnollisena jatkumona siihen, mitä kaikkea viimeisen kahden vuoden aikana on tapahtunut Luovan Laboratorion elämässä. Tässä yhdistyy hienosti se, mihin itsellä on intohimoa, ehkä jopa jonkinlaista kehittyvää osaamista, ja mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti ympärillä olevaan maailmaan.

Millaiset asiat sinulle olisivat tärkeitä puheenaiheita tässä mediassa nyt?

Minua kiinnostaa se, ettei anneta ihan suoraan valmiita vastauksia, vaan herätetään uusia kysymyksiä. Kaikki, mikä ruokkii uteliaisuutta on cool. Jotain, mikä tuo läikähtävän lämmön tunteen rintaan. Jotain hyvällä tavalla häkellyttävää. Jotain, mikä koskettaa jostain sieltä syvältä pinnan alta. Ja jotain, mikä laittaan nauramaan ääneen.

Miksi sinun mielestäsi maailma vaatii jatkuvaa toisinajattelijoiden aaltoa näiden medioiden muodossa?

Maailma on aika mystinen paikka. On vaarallista takertua tiettyihin totuuksiin tai tehdä asioita niin kuin aina on tehty tai siksi, että ”näin nyt pitää vaan tehdä”. Maailma, jonka seinät ja raamit ovat jysähtäneet absoluuttisesti paikalleen, on myös aika tylsä maailma. Sitä pitää tökkiä tikulla tai kääntää se välillä nurinpäin. Sydänkäyräkin kun käy suoraa viivaa, niin ihminen on död – elämä kaipaa vaihtelevaa värähtelyä. Tämä Steve Jobsin sitaatti käynee myös aika osuvana vastauksena:

Here’s to the crazy ones, the misfits, the rebels, the troublemakers, the round pegs in the square holes… the ones who see things differently — they’re not fond of rules… You can quote them, disagree with them, glorify or vilify them, but the only thing you can’t do is ignore them because they change things… they push the human race forward, and while some may see them as the crazy ones, we see genius, because the ones who are crazy enough to think that they can change the world, are the ones who do.

Mitkä asiat sinulle median pyörittämisessä ovat tärkeitä, jos ei mietitä sisältöjä nyt?

Oppiminen, tekemisen ilo, semmoiset JES-hetket, kun joku juttu onnistuu isosti. Laajempi vaikutus, jonka tämä toivottavasti saa aikaan – esimerkiksi, että joku oikeasti inspiroituu tai oivaltaa jotain uutta ja elämä muuttuu sen myötä jollain lailla paremmaksi.

Teitä on viime aikoina useammankin kerran tituleerattu mediamoguleiksi. Miltä tämä tuntuu sinusta?

Hehe. Oman harhaisen mielikuvitukseni ulkopuolella tuota titteliä on käyttänyt Samin lisäksi kerran eräs ilmeisen oivaltava sarkastisesti virittynyt henkilö. Olen tietysti hyvin otettu – erityisesti omien mielikuvitushahmojeni lausumana tämä titteli tuntuu suurelta kunnialta, jonka otan ilolla vastaan.

Mistä mielestäsi maailmassa puhutaan liian vähän?

Elämän väliaikaisuudesta. Ei ole seksikästä sanoa ääneen, että me kaikki kuollaan ja sen takia just tämä hengenveto on aika arvokas ja ainutlaatuinen juttu. Jos tässä kuitenkin ajatellaan nyt tätä mediaa, niin oikeastaan voi puhua vaikka kukkaruukusta, jos sen tekee kiehtovalla tavalla. Ehkä oleellista siis ei pelkästään ole se, mistä puhutaan, vaan miten ja miksi puhutaan, ja minkälaisen reaktion se aiheuttaa yleisössä. Haluaisin nähdä ja kuulla lisää inhimillisyyttä, kannustamista ja ihmettelyä.

Entä ihan liikaa?

Katastrofiajatuksista, botoksista, bile-Danista, onnettomuuksista, virheistä, huonoudesta, tyhmyydestä, seitsemästä helposta ja nopeasta vinkistä onnellisuuteen… Mutta ehkä tässäkin pätee, että oleellista on aiheen lisäksi se, miten ja miksi siitä puhutaan. Ongelmien vatvomista, yleistä ankeutusta ja latistamista on ainakin jo liikaa.

Jokaisella voimalla ja liikkeellä on oltava vastavoima. Mikä on siis tämän median vastavoima?

Veikkaan, että tämä media saattaisi herättää vastustusta ihmisessä, jonka mielestä asiat pitää aina tehdä jollain tietyllä tavalla ja normien mukaan. Tämä on Luova Laboratorio, joka räjähtelee ennustamattomasti ja rajoja rikkovasti eri suuntiin ja sykkii välillä yllättävissä väreissä – vakiintuneisiin kaavoihin tottuneelle tai äärikyyniselle se voi olla liikaa.

Voitko paljastaa jotain uutta ja jännittävää, mitä on odotettavissa ihan lähiaikoina?

Tekisi mieli paljastaa ihan kaikki! Sen verran voi kertoa, että huomenna eli lauantaina julkaistaan jotain aika hauskaa tai varmaan ainakin outoa. Meillä on ihan huippuja sisällönluojia mukana kuvioissa, tosi eri tyyppisiä ihmisiä, ja sieltä on tulossa vaikka mitä jännää. Yksi parhaita juttuja tässä onkin, että tämän kautta lahjakkaat, uskaliaat ja mielenkiintoiset tyypit pääsee ääneen. Instagramin puolella alkaa ihan kohta semmoinen kampanja kuin #humansofcreativity, jossa ihmetellään, mitä luovuus eri ihmisille merkitsee (meille saa muuten lähettää tähän liittyvää matskua eli kuvia siitä, mitä tunteita tai ajatuksia luovuus sinussa herättää tai miten se ilmenee elämässäsi, niin laitetaan jakoon).

Aiotko paljastaa paljon muitakin juttuja mediamogulina ollessasi?

Haluaisin paljastaa, että maailma on aika kaunis ja hyvä paikka elää, vaikka välillä näyttäisi tai tuntuisi ihan muulta. Einsteinin väitetään sanoneen, että ihmisen elämässä on vain yksi kysymys, johon hänen tulisi löytää vastaus: elämmekö me hyväntahtoisessa vai pahantahtoisessa maailmankaikkeudessa? Olen päättänyt sinnikkäästi kallistua ensimmäisen vaihtoehdon puoleen ja lupaan täällä paljastaa tätä hypoteesia tukevia tarinoita, tutkimuksia ja ajatuksia.

By | 2017-10-19T21:45:34+00:00 lokakuu 20th, 2017|Toimitus|0 Kommenttia

Sisällönluoja:

mm
Luovan Laboratorion 1/2 perustaja. Yrittäjä, kirjailija, ex-juristi, ex-viestintäjohtaja, ex-jalkapalloilija, ex-reppureissaaja, ex-ekspertti monessa erilaisessa asiassa ennen kuin tajusi olevansa enimmäkseen vain aika ex-ynyt ja hämmentynyt koko elämästä. Vähän erakko, vähän nörtti, silti ihan ihmisrakas. Etsii merkityksiä. Tahtoo haltioitua. Usein nauraa.

Jätä kommentti