Erikoishaastattelussa Sami ja Martta: Miltä nyt tuntuu tämä kampanja?

Luova Laboratorio julkaisi kampanjan, jossa jokaisesta voi nyt tulla Suomen lupaavimman luovuutta edistävän mediatalon omistaja, ja jolla pyritään keräämään rahoitusta 100 000 euroa kesäkuun loppuun mennessä. Kampanjaa on nyt jäljellä 10 päivää ja koossa julkisesti 5150 euroa.

Miltä nyt tuntuu, Sami ja Martta?

Martta: Ihan hyvältä tuntuu, kiitos kysymästä. Enää tarvitaan 94 850 euroa ja jonkin sortin jumalallinen väliintulo. Meidän täytyy löytää vähän yli viikossa 1897 uutta ystävää, jotka liittyvät mukaan 50 euron summalla tai esimerkiksi 19 ihmistä, jotka tahtovat sijoittaa viisi tonnia.

Sami: Koen hyvin syviä ja hyviä tunteita kaikkia heitä kohtaan, jotka ovat tähän mennessä jo osakkaiksi tulleet ja muutoin tukeneet taivaltamme. Ihmetyttää ihmiskunnan hyväntahtoisuus suuresti. Samaan aikaan pää on mennyt pyörälle kuin oravalla pesukoneessa, kuinka vahvan erilaisia mielipiteitä monilla ihmisillä on liiketoiminnastamme ja osakeannistamme yleensä. Useammin kuin muutaman kerran kuultu lause: “Olette liian kilttejä, empaattisia ja positiivisia myymään ja sijoittajamaailmaan”, on myös ihmetyttänyt, että miksi maailmassa on tuollainen normaaleille ihmisille niin kovan kuuloinen maailma. Taikuuteen uskominen on ollut vahvuutemme jo kolme vuotta täällä yritysmaailmassa, joten nyt vain odotellaan ja uskotaan sitä taikatemppua tapahtuvaksi, että tuo rapiat 94 tonttua tulisi kasaan.

Aivan, sehän kuulostaa helpolta. Mitenkäs te ajattelitte sen tehdä?

Martta: Jaa-a. Jonkinlaisiin taikatemppuihin tässä varmaan täytyy ryhtyä. Sami onneksi osaa niitä tehdä, ainakin pelikorteilla. Eräs sijoittajakandidaatti ehdotti, että kantaisimme sohvan keskelle Mannerheimintietä, ja itse olemme suunnitelleet koiranpentuparaatin järjestämistä. Tosin täyttä varmuutta ei ole siitä, miten koiranpennut käännetään sadan tonnin rahoitukseksi.

Sami: “Keksikää jotain luovaa, kun olette tuommoisia luovia”, on myös aika yleinen lause kohtaamme. Koiranpentuparaati tai yleinen, nurmella auringossa lojuminen koiranpennuista haaveillen siis voisi olla meille sopiva malli. Kyllä tässä on todettu se, että maailmassa on tärkeintä nauraa ja olla kevein sydämin elossa.  Vaihtoehtona on siis se, että 100 000 euroa tulee kasaan ja teemme jotain isompaa kuin koskaan aiemmin tai sitten palautamme rahat niille ihanille, jotka ovat jo mukaan tulleet, ja keksimme heidän kanssaan jotain muuta tekemistä jollain muulla tavalla.

Kampanja on ollut käynnissä nyt 20 päivää. Miltä sitä on tuntunut tehdä ja elää?

Martta: Fiilikset on vaihdelleet hullusta onnistumisen uskosta paniikkimielialaan ja lamaannuksesta innostumiseen. Tähtihetkiä on olleet ne, kun ihmiset on kertoneet julkisesti somessa tukevansa tätä kampanjaa. Tosin aika moni on päätynyt tukemaan vain henkisesti ja tsempillä, mikä sekin on sinänsä kivaa ja tuottaa kiitollisuutta. Ehkä pitää ehdottaa pankille ja muille rahaa meiltä hamuaville, jos voitaisiin maksella laskuja sillä kiitollisuudella.

Sami: Sain ystävältä vasta muistutuksen, että ajanhallinta on mahdotonta, ei aikaa voi hallita. Jos aikaa yrittää hallita, lopulta aika vain hallitsee sinua. Se on käynyt selväksi, että isossa mittakaavassa luovuus on valitettavasti edelleenkin asia maailmassamme, jota ei ymmärretä niin laajasti, että siihen voisi rahallisia uskomuksia laittaa samaan tapaan kuin vaikka laatuviineihin, vinyyleihin tai sohvatyynyihin. Paradoksaalisesti luovuuden ymmärryksen lisääminen onkin meidän tehtävämme maailmassa, joten tässä siis oikea suunta lienee luopua ajan ajatuksesta ja antaa tekemisen soljua sillä painolla, kuin se on soljuakseen.

Te ette ole juuri aiemmin puhuneet rahasta. Miltä rahasta ja sijoittamisesta puhuminen on tuntunut?

Martta: Kyllähän idealistin sydäntä aina vähän särkee, kun pitää miettiä realiteetteja. Me ollaan aiemmin vähän pelätty rahasta puhumista, mutta sittemmin tajuttu, että se on tarpeellinen väline tehdä siistejä juttuja. Valitettavasti tämä maailma toimii tämän rahajutun ympärillä, joten meidänkin pitää opetella pelaamaan sitä peliä, jos tahdotaan, että meidän tekemisestä tulee tarpeeksi kannattavaa ja pitkällä aikajänteellä vaikuttavaa. Kaikkein mieluiten antaisi ja tekisi kaiken kaikille ilmaiseksi, mutta omaan jääkaappiinkin tarvitsee välillä jotain muutakin kuin näkyvyyttä ja leivän päälle intohimon sijaan ihan oikeaa juustoa.

Sami: Kuin olisi myynyt sielun johonkin pimeään paikkaan. Olen keksinyt noin tuhat keinoa korvata raha maailmasta jollain, mikä mahdollistaa ihmisten elämisen vapaasti, eriarvoistamatta eläjiä ja kunnioittamalla ympäröivää kaikkeuttamme. Minulle on korostunut entisestään rahan abstrakti hulluus. Uskon itse asiassa, että raha on otettu käyttöön vähän startup-mallilla. Ollaan päätetty käyttää tämmöistä raha-asiaa ja sovittu, että kehitetään kaikkia ongelmia sitten myöhemmin. Nyt, kun ongelmia riittää maailmassa vähän liikaakin, ollaan tuon rahan vallan alla niin solmussa, ettei enää pivotointi auta, vaan koko järjestelmä pitäisi osata viedä saneeraukseen tai tehdä exit eli myydä koko liiketoiminta jollekin, joka on jo keksinyt asian paremmin.

Miksi ihmisten kannattaisi lähteä mukaan omistajaksi ja sijoittaa Luovaan Laboratorioon?

Martta: Siinäpä kysymys, jota me ollaan paljon mietitty. Itse sijoitin pari kesää sitten 100 euroa ametistikaivokseen Lapissa ja siitä on tullut hyvä mieli sittemmin joka kerta, kun sen muistaa. Onhan se siistiä sanoa ääneen, että omistaa osuuden mediataloon ja on mukana luomassa tai mahdollistamassa jotain, mikä pyrkii tekemään tästä maailmasta paremman paikan olla ja elää. Vähän kuin minulla on oikeus käydä siellä kaivoksella louhimassa ametisteja, Luovan Laboratorion osakkailla on aina tulevaisuudessa oikeus käydä louhimassa luovuutta kaikesta meidän median sisällöistä ja tekemisestä.

Sami: Minä olen itse ainakin nauttinut siitä, että omistan Luovaa Laboratoriota. Voin siis empiiristen tulosten pohjalta kertoa, että se on kiva tunne sisuskaluissa ja sielussa.

No kyllähän tuo kuulostaa siltä, että kaikkien kannattaa lähteä tähän jollain summalla mukaan. Uskotteko te itse onnistuvanne?

Martta: Meillä on 100% usko siihen, että onnistumme tavalla tai toisella. Me tehdään tätä juttua sydämellä ja on pistetty itsemme ja koko elämämme likoon hyvien pyrkimysten puolesta. Silloin onnistuu aina, kävipä elämässä konkreettisesti miten hyvänsä.

Sami: Onnistuminen on jännä juttu kyllä. Koen olevani onnistunut jokaisessa tapauksessa ja epäonnistuminen olisi sitä, että sulkisin pääni jätesäkin sisään ja lopettaisin kaiken tekemisen.

Kertokaapa vielä hyvin lyhyesti ja selkeästi, miten ja kuka voi tulla tähän mukaan?

Martta: Mukaan voi tulla helpoiten menemällä tähän osoitteeseen ja maksamalla haluamansa summan verkkopankissa, vähintään 50€. Jos tahtoo lukea perusteellisesti kaiken ja tietää, mitä rahaa vastaan tulee samaan, niin kantsii lukea lisää täältä. Mukaan tähän mennessä tulleista noin 85% on meille entuudestaan täysin tuntemattomia ihmisiä. Mukaan voi tulla kuka vaan, SINÄ siellä. Jokainen luovuuden karavaaniin heittäytyvä ihminen, meidän uusi ystävä ja yhtiökumppani, on tärkeä.

Sami: Monet ajattelevat, että osakkeiden omistaminen ja tällainen on vaikeaa ja vaatii paljon. Samalla kuitenkin lompakossa on vihreä kortti, jolla saadaan ostoista ja tankkaamisesta bonusrahaa tilille. Arjessa omistaminen on täysin samanlaista, se ei vaadi tai vie omistajalta yhtään mitään enempää, kuin haluaa antaa ja jos kaikki menee hyvin, tilille tulee bonusrahaa joskus. Näin se siis menee: hanki yksi tai useampi osake, elä normaalisti, nauti.

Kiitos haastattelusta, Sami ja Martta. Toivotaan, että kampanja onnistuu ja menee läpi! Luulisi Suomesta löytyvän 1897 luovuuden ystävää, jotka tahtovat tukea tätä mediaa, nähdä teidän elävän ja pystyvän aiempaakin massiivisempiin hullutuksiin. Tahdotteko vielä lähettää tätä lukeville jotain terveisiä?

Martta: Joo. Älkää hukkuko juhannuksena.

Sami: Älkääkä tehkö metsäpaloja, niitä puita tuhotaan muutenkin ihan liikaa. Ja vielä tärkeämpää olisi muistaa puhua ääneen ystävien ja läheisten kanssa, ilman aikaa ja painetta.

Mitä sanoa hänelle, joka on saavuttanut etappinsa – Kirje valmistuville

Toukokuun lopulla juhlistamme etappinsa saavuttaneita – niin uusia ylioppilaita kuin myös ammattiin valmistuvia. Haluankin omalta osaltani onnitella heitä – olette saavuttaneet yhden etapin elämässänne, joka avaa portit seuraavaan maailmaan. Mitä siellä on, riippuu täysin teistä.

Valmistumisjuhliin tippuu jälleen kutsuja ja mielelläni lähdemme mieheni kanssa kierrokselle. Samalla, kun pohdin vaatetustani, jäin miettimään, mitä tuollaiselle toiveita täynnä olevalle nuorelle voisi sanoa? Kun onnittelen häntä, mitä voisin sanoa hänelle. Miten saisin nuoren saalistamaan unelmaansa? Miten saisin sanottua, että joskus eteen tulee niitä tilanteita, joissa haava syntyy polveen. Silloin voi tuntua, että ylös ei välttämättä helposti pääse, mutta se työ sen eteen kannattaa tehdä.

Opiskelujen suorittaminen loppuun on iso saavutus, mutta mitä on edessä sen jälkeen. Nuorelle miehelle ja näin valinneelle naiselle seuraavana etappina valmistumisen jälkeen on varmaankin armeija. Siksi onnittelusanani voisivat sisältää jotain myös sitä ajatellen. Tästä mieleeni nousivat Calvin Coolidgen sanat: ”Mikään maailmassa ei korvaa sitkeyttä. Ei lahjakkuus – epäonnistuneita lahjakkuuksia on kaikkialla. Ei nerous – väärinymmärretty nero on yleinen käsite. Ei koulutus – maailma on täynnä koulutettuja hylkiöitä. Vain sitkeydellä ja päättäväisyydellä yllät mihin tahansa.”

Mielestäni tässä ajatelmassa on viisauksia myös armeijaan, siellä saavuteltaviin etappeihin. Olisi ihanaa, jos sitkeys ja päättäväisyys olisivat hänellä mielessä, kun nuori kulkee kanssatoverien kanssa hiertävissä maihareissa ukkoskuuron läpi tai kun hän seisoo vahdissa synkässä syys- tai talvimetsässä keskellä yötä vain hiljaisuus tukenaan ja turvanaan. Kokemukset tulisi ottaa vastaan arvokkaina oppeina.

Mitä sanoisin niihin tilanteisiin, kun hän kokee onnistumisia? Miten voisin kertoa hänelle, että hänen tulisi nauttia saavutuksista, ottaa hetkestä ilo irti ja nauttia kaikista niistä pienistäkin asioista? Joskus eteen tulee tilanteita, jotka saa kokea vain kerran. Sen pienen pienen hetken onnistuja saa tuntea olonsa maailman valtiaaksi. Silloin voisin liittää onnitteluuni myös seuraavaa: ”Jos sanot ei usein, et halua elää elämääsi. Sano kyllä, ja elämä tulee varmasti luoksesi.” Olen omasta elämästäni oppinut tämän. Negatiivisuus ei tee iloiseksi, pessimismi ei petä, mutta ei se annakaan. Siksi positiivisuus on suurin voima, mitä maa päällään kantaa.

Kun nuori on käynyt armeijan, nähnyt ensimmäiset viikot opiskelijaelämästä, maailmaan saattaa tipahtaa myös rakkaus. Mitä neuvoja voisin sanoa tuohon tilanteeseen? Millaisia neuvoja voisin antaa hänelle, kun hänen eteen tulee tilanteita, joissa hän joutuu taistelemaan tunteidensa kanssa? Rakkaus ei ole tyyntä vettä, eikä tasaista virtaa. Rakkauteen kuuluu karikkoja sekä myrskyjä. Rakkauteen kuuluu usein jotain punaista ja onnellista, mutta myös joskus sitä mustaa ja surua. Olen elämässäni oppinut, että oikean ihmisen kanssa, mikään ei ole mahdotonta ja kaikki asiat ovat selvitettävissä.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia, mutta vaikeinta on valinta.

8 vähän hassua asiaa, jotka pumppaavat luovuutta käyttöösi

Me kaikki olemme vähän outoja. Oikeastaan aika outoja, mutta osa meistä piilottaa siitä osan, joten on enemmän totta todeta, että vähän outoja. Olemme olleet lapsesta saakka outoja. Lapset ovat todella outoja ja tekevät outoja ja hassuja asioita. Aikuisuutta lähestyttäessä outoudelle tapahtuu pientä sivilisaatiosta johtuvaa laimentumista. Eihän se ole välttämättä ihan soveliasta aikuiselle ennen tärkeää palaveria maistaa, miltä lumi maistuu tai tonkia kastematoja kukkapenkistä. 

Mutta miksi ei? Luovilla, siis luovina pidetyillä ihmisillä on monia aika outoja tapoja. Joku keräilee kissatarroja kun taas joku saa luovan voimansa rikkinäisten kattiloiden keräämisestä. Kirjassamme 15+1 tietä luovuuteen Henkka Hyppönen kuvaa luovuutta tavallaan meemien keräilynä. Luova ihminen keräilee itseään kiinnostavia artefakteja ja tiedon jyväsiä oman luomistyönsä pohjalle mahdollistaakseen täysin uniikin, inspiroivan ja – noh, luovan – lopputuloksen. 

Asioiden ja tiedon keräilyn sekä yhdistelyn lisäksi outouteen liittyy myös erilaiset tavat ja uskomukset. Taikauskot, taivaalliset uskot, rutiinit, tavat ja muut elämisen keinot ovat luovilla ihmisillä monesti hyvinkin tarkasti punnittuja asioita. Minua itseäni esimerkiksi useinkin ihmetellään, että miten voin miettiä vaikkapa hampaiden pesun rytmitystä muihin aamutoimiini niin kauan, ihan kuin se olisi kaikkein suurin asia olemassaoloni taustalla, että milloin ja miten pesen hampaani. 

Hampaiden pesu nyt on jollain tavalla ääriesimerkki, mutta se sai minut pohtimaan tämän kirjoituksen syntyyn johtaneita asioita. Nimittäin kaikkia niitä omituiselta kalskahtavia asioita, mitä luovilla ihmisillä nyt yleensä elämässään on. Joten, tässäpä omakohtaisesta elämästäni lista siitä kaikesta, mitä luova ihminen kertakaikkiaan tarvitsee ollakseen aina vähän oudompi (ja luovempi).

Disclaimer: lista ei ole kaikenkattava, ei todellakaan. Asiat ovat omasta ja tuttujeni elämästä lainattuja, joita ihailen. Kerro omat outoutesi ja vinkkisi kommentteihin.

1. Kivet

Monet lapset keräilevät kovasti kiviä. Ja kyselevät aikuisilta, että mikä tämä kivi on. Eivät lapset halua tietää, että tuo aarre on vain normaali rosoinen graniitin palanen, vaan he hakevat tuon nimenomaisen kiven taikavoimaa.

Kivissä on uskomaton määrä taikaa. Jotkut kivet, tai aika monetkin, ovat ihan nimetysti jotain tiettyjä voima- tai taikakiviä. Ruusukvartsi, yksi meidän yrityksemme lempikivistä, on ehdotonta rakkautta kantajalleen ja ympärilleen levittävä kivi. Ametisti rohkaisee sisäiseen rauhaan, taistelee riippuvaisuuksia vastaan, kuljettaa energiaa ja omaa korkean henkisen värähtelyn. Kyllä.

Kivien taika tosin monelle piilee siinä, että mikä tahansa kivi antaa kantajalleen ihan mitä tahansa voimaa, mitä sen haluaa antavan. Nimittäin aina, kun katsot tuota omaa taikakiveäsi, muistat sen, mitä tuo kivi on sinulle tuomassa. Autossa kulkeva kivi voi muistuttaa sinua rauhallisuudesta liikenteessä. Työlaukussa kulkeva kivi voi muistuttaa sinua itseluottamuksesta. Sängyn vieressä säteilevä lohkare kertoo rauhasta maailmassa ja keittiön kivi antaa voimaa ahneuden voittamiseen.

Minulla on vieressäni tällä hetkellä kivi, joka muistuttaa viikon tavoitteistani. Tavoitteet ovat koko viikolle olleet seuraavat: kiltteys, optimistinen valo ja vakaa elämä. Kivi muistuttaa minua jokaisessa hetkessä näistä.

2. Rikkinäinen kello / puhelin / kitara / muu asia

Tila, jonka koen inspiroivimmaksi itselleni, sisältää rikkinäisen kitaran, kuolleen bonsaipuun ja rikkinäisen lankapuhelimen. Omistan neljä kelloa, joista yksikään ei käy enää. Rehevästi kukkivien kasvien keskuudessa on tyhjiä peltisiä kukkaruukkuja ja kuolleita oksia. Oikeastaan, kun katselen ympärilleni, löydän enemmän hiukan rikkinäisiä tai ränsistyneitä ja varsinaisesti sisustukseen kuulumattomia asioita, kuin ehjiä ja kiiltäviä oikeita sisustustavaroita. 

Tämä liittyykin vahvasti luovuuden luonteeseen, kun mietin niiden inspiroivimpien luojien ympäristöjä, joihin olen päässyt vierailemaan. Oma ympäristö pyritään aina tekemään itseä mahdollisimman inspiroivaksi. Elinympäristöön kasataan niitä aarteita, jotka kuvastavat sisäistä maailmaamme tai antavat ajatuksillemme kimmoketta ja ruokaa.

En nyt varsinaisesti sano olevani sisäiseltä maailmaltani rikkinäinen, paikkaan kuulumaton tai kuollut, vaan ehkä enemmänkin korostan alitajuntaisesti näillä asioilla elämän haurautta sekä sitä, että kaikella on maailmassa lopulta paikkansa. Ajaltaan seisahtuneet kellot taas merkitsevät minulle sitä, että pyrin joka hetkessä vähän unohtamaan kellon kulkua vastaan juoksemisen. Riittää, että olen tässä hetkessä, ajassa ja paikassa tukevasti jaloillani.

3. Paperi ja kynä

Tämä nyt on melkoisen ”no brainer” eli vapaasti itse suomennettuna epäaivotus. Luova ihminen tarvitsee kynän ja paperia. Toki, kun puhutaan outouden kautta näistä asioista, ei ihan mikä tahansa kynä ja paperi, vaan lempikynä ja lempipaperi. Moni valitsee klassikkona paperikseen Moleskine® -vihkon, mutta oman lempparin voi löytää kyllä ihan mistä vain.

Itse suosin usein vain mahdollisimman suurta paperia, johon saa Isot Ajatukset piirettyä ja kirjoiteltua Isoina. Kyninä suosin itse tusseja, mutta moni tykkää myös lyijykynistä tai mustekynistä. Harvempi tunnustaa käyttävänsä lyijytäytekyniä, mutta niitäkin olen nähnyt käytössä.

Kynä-ja-paperi-kombossa on erityispiirteenä se taika, että jokaisella vedolla luot jotain pysyvää. Digitaalisessa maailmassa ajatuksia on aivan liian helppo tuhota kokonaan. Controlia (mac-käyttäjillä commandia) ja a-kirjainta painamalla valitset kaiken, <— -painikkeella tuhoat kaiken.

Jos haluat ajatuksesi tuhota paperilta, tulee tuo koko paperi silputa, polttaa bensiinin avulla ja sirotella Mariaanien hautaan. Lyijykynän hennoin vetokin jää paperille pohjaksi, vaikka sen pyyhkisit pois ja suttaisit päälle. Ja tämä on luovuudessa tärkeää – mennyt nimittäin.

4. Innostava elinkupla & feedi

Ehkä jopa nyt ajankohtaisesti ajateltuna, ei kannata seurata ihan kaikkea, mitä sosiaaliset mediat silmillesi haluavat syöttää. Olen jo pitkään pitänyt kovasti Instagramin ja YouTuben kautta saamastani positiivisesta ja inspiroivasta kuplasta. Facebook taas tarjoili minulle kovin pitkään tuohtuneita keskusteluita turhanpäiväisyyksistä sekä julkista lynkkaamista. Siirsin siis kaiken seuraamiseni vain niihin lähteisiin, jotka kehittävät minua eteenpäin, Instagramiin ja YouTubeen. Lisäksi pyrin pysymään muutenkin erossa kontaktista ihmisiin, jotka eivät edistä ajatuksiani siihen suuntaan, minkä koen itselleni hyväksi.

Sanotaan, että ihminen on niiden viiden ihmisen summa, joiden kanssa on eniten tekemisissä. Kannattaa siis olla hyvinkin varovainen ja tarkka sen suhteen, keiden antaa itseensä vaikuttaa. Toki paljon on kiinni siinä, miten itse suhtautuu ihmisiin ja asioihin ympärillä, mutta oman kuplan rakentaminen itselleen hyväksi on avainasemassa luovuuteen.

5. Muutaman ihmiselämän verran alamäkiä

Vuoden Graafikko 2013 ja influensseri vailla vertaa, Kasper Strömman, kerran totesi, että kyllähän luovalla tekijällä on aina se yksi kellarikomero tai varasto täynnä niitä projekteja, joista ei oikeastaan puhuta ääneen enää. Jotkut ovat tilanneet optimismihumalassaan tuhansia kappaleita tuota omaa upeaa työtään huomatakseen vain, että sitä nyt menikin vain se parisen sataa näköjään.

Nuo hiukan epäonnistuneiden projektien varastot ovat myös eräänlaisia keräilykohteita. Niitä ei vain keräillä sen vuoksi, että niitä haluttaisiin kerätä. Tuo varasto ja keräily johtuu siitä ominaispiirteestä, joka on vahvana luovissa ihmisissä. Nimittäin herkkä innostuminen ja siitä johtuva ylitsevuotava optimismi. 

Sitten kun niitä kirjoja, julisteita, kampanjamukeja, peltipurkkeja ja t-paitoja ei mennytkään ihan niin montaa, kuin alunperin ajatteli, ne vain lopulta viedään varaston pohjalle ”talteen”. Luovien ihmisten elämään liittyy aina suuri määrä, noin kolminkertaisesti muihin ihmiselämiin verrattava määrä erilaisia alamäkiä. Syy tähän on yksinkertainen. Luova ihminen ei pelkää kokeilla uusia asioita. Tekemisen määräkin on yleensä moninkertainen muihin verrattuna, joten ihan kaikkea ei ehdi tehdä täysin laskelmoidusti.

6. Jatkuvasti päällä oleva kokeilu elämässä

Tämä liittyykin vahvasti edelliseen kohtaan. Luovilla ihmisillä on aikalailla aina menossa jokin kokeilu tai lopetus. Jos ei mikään muu, vähintään luova ihminen juuri nyt kokeilee lopettaa asioiden impulsiivisia kokeiluja. Luova ihminen ei oikein voi elämässään olla paikallaan ja uusiutumatta. Kuin käärme luo nahkaansa, myös tämä luova tekijä on jatkuvasti keskellä jotain prosessia, joka synnyttää seuraavaa vaihetta.

Periaatteessa tämä koskee yleisesti ihan kaikkia ihmisiä. Kuten luovuuskin. Jokainen ihminen on jatkuvasti jollain tavalla uusiutumassa. Luovat tekijät vain tekevät sen himpun verran tietoisemmin kuin muut.

7. Satoja tallennettuja asioita, joista et tiedä, miksi ne on tallennettu

Olen kerran elänyt sellaisen hetken elämässäni, kun vaihdoin käyttämääni selainta, koska olin tallentanut niin monta kirjanmerkkiä edelliseen selaimeen, etten enää pystynyt hallitsemaan niitä. Muistiinpanot-sovelluksessani on useita lauseen mittaisia muistiinpanoja, joissa lukee yleensä asioita, kuten ”militanttiveljeksen humalainen tukka.” Puhelimeni kuviin on tallennettu monia näyttökuvia pandoista, vesiliukumäistä ja t-paidoista. 

Enkä yleensä tiedä yhtään, mihin mikäkin noista liittyy.

Luovat ihmiset tallentavat kaikkea tietoa tulevaisuuden varalle talteen, ihan samaan tapaan kuin lapset ja me muut hassut keräämme kiviä. Pienet pätkät tietoa ja taidetta sieltä ja täältä tuovat meille inspiraatiota yllättävillä tavoilla. Yksi tavallinen sana jännittävässä lauseyhteydessä avaa ennennäkemättömiä solmuja. Tavallisen nettisovelluksen käytön peilaaminen pandakarhun silmien kautta näyttää uusia mahdollisuusavaruuksia. Kaikki tallennettu tieto on lopulta luovuudelle tärkeää.

8. Sinä, sinuna itsenäsi, ole niin höpsö kuin vain olet

Lopulta aina tärkeintä on olla Sinä. Sinä siellä. Vähän höpsö ja hassu ihminen. Kaikilta tavoiltasi lopulta suloinen, omituinen ja hirmuisen tärkeä. Varmasti olet. Uskoisin, että nyt vuoteen 2018 mennessä olemme päässeet maailmassa siihen pisteeseen, että ihan kaikki luonteiden kirjo, omaperäinen höpsöys on täysin sallittua. Luovuudessa tärkeintä on aito aitous. Sinun sinuus. 

Mark Twain jo aikanaan tämän totesi: ”Ole itsesi. Kaikki muut ovat jo varattuja.”

 


Psst. Olisiko Teillä hetki aikaa vielä lisäsysäykselle luovuutta? Nimittäin nyt kannattaa liittyä tilaajaksi. Hinta on vain 5,90 € kuukaudessa ja se sisältää KAIKEN, mitä teemme digitaalisesti, siis täällä netissä. Kaikki artikkelit, kaikki e-kirjat, kaikki äänikirjat, kaikki kurssit, kuten Novel Club… Tässä onkin jo aika paljon. Joten liity mukaan täältä.


 

10 kuolematonta ajatusta Stephen Hawkingilta

Yksi aikamme suurimmista ajattelijoista, fyysikko ja kosmologi Stephen Hawking kuoli tänään, piin päivänä ja Albert Einsteinin syntymäpäivänä. Hawking sairasti pitkään liikehermoja rappeuttavaa ALS-tautia, ja oli tämän vuoksi lähes liikuntakyvytön. Sairaus todettiin vuonna 1963, ja tuolloin 22-vuotiaalle Hawkingille annettiin vain kaksi vuotta elinaikaa. Tätä seuraavien vuosikymmenten aikana Hawking tutki mustia aukkoja, teki lukuisia tieteellisiä läpimurtoja, kirjoitti rakastettuja tiedettä popularisoivia kirjoja ja nousi yhdeksi merkittävimmistä teoreettisen fysiikan ajattelijoista Einsteinin jälkeen.

Tässä 10 kuolematonta sitaattia Hawkingilta vapaasti suomennettuna.

1. Luovuudesta

“Olen edelleen vain lapsi, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi. Kyselen yhä uudelleen ja uudelleen ‘miten’ ja ‘miksi’ -kysymyksiä. Silloin tällöin satun löytämään vastauksia.”

2. Epätäydellisyydestä

“Seuraavan kerran, kun joku kritisoi sinua tekemästäsi virheestä, kerro hänelle, että se saattaa olla hyvä asia. Ilman epätäydellisyyttä sinua eikä minua olisi edes olemassa.”

3. Liikuntarajoitteisuudesta

“Jos olet liikuntakyvytön, se ei luultavasti ole sinun vikasi, mutta ei ole hyödyllistä syyttää maailmaa tai odottaa kenenkään säälivän sinua. On tärkeää pitää positiivinen asenne ja tehdä parhaansa tilanteessa, josta löytää itsensä. Jos ihminen on fyysisesti rajoittunut, hänellä ei ole varaa tehdä itsestään myös henkisesti rajoittunutta.”

4. Älykkyysosamäärästään

“Ei mitään hajua. Ihmiset, jotka leveilevät omalla älykkyysosamäärällään, ovat luusereita.”

5. Toivosta

“Vaikka elämä tuntuisi kuinka vaikealta, on olemassa aina jotain, missä voit onnistua. Missä on elämää, siellä on toivoa.”

6. Naisista

“Naiset ovat täydellinen mysteeri.”

7. Ihmisyydestä

“Me olemme vain kehittynyt laji apinoita, joka elää pienellä planeetalla keskellä melko tavanomaista galaksia. Mutta me ymmärrämme maailmankaikkeutta. Se tekee meistä erityisiä.”

8. Työstä

“Työ tuo elämään merkitystä ja tarkoitusta, ja ilman sitä elämä on tyhjää.”

9. Kohtalosta ja vapaasta tahdosta

“Olen huomannut, että jopa ihmiset, jotka väittävät kaiken olevan ennalta määrättyä ja ettemme voi tehdä mitään muuttaaksemme kohtaloamme, katsovat ympärillensä ennen kuin ylittävät tien.”

10. Neuvoista omille lapsilleen

“Yksi: Muista katsoa ylös tähtiin, äläkä omiin jalkoihisi. Kaksi: Älä koskaan luovuta työssäsi. Kolme: Jos olet kyllin onnekas löytääksesi rakkautta, muista sen olevan olemassa, äläkä heitä sitä menemään.”

Käsikirja elämään – Sivistyksen lyhyt oppimäärä

Melko vasta olin lentokentällä tilanteessa, joka aiheuttaa helposti jonkin verran kauhua meille ihmisille. Oli pitkä jono, joka ei edennyt. Oli kello, joka eteni liian nopeasti kohti koneen lentoonlähtöhetkeä. Oli kuuma. Oli lähemmäs kymmenen pistettä, joissa joissain kopeloitiin vyön alta ja joissain yritettiin tunkea matkalaukut mikroaaltouunin kokoisiin läpivalaisuihin ja jotkut laukut piti avata liukuhihnalla, joka oli pituudeltaan lähes olematon.

Suhtauduin tuohon kaikkeen tilanteen vaatimalla viileydellä ja huumorilla (omasta mielestäni, matkakumppanini mielestä olin vain hiljaa ja yritin pitää kaiken sisälläni – onnistuneesti), mutta turvatarkastus oli se hetki, jota en voinut enää elää läpi kovin keveästi. Tavoilleni ei ole ominaista hiiltyä tai korottaa ääntä, mutta kehitin ehkä normaalia keskusteluääntä kovemmalla lausunnalla ääneen ehdotukseni siitä, mitä peruskouluissa tulisi oikeasti opettaa. Nimittäin sitä aitoa sivistystä.

Julistin tuolla ääneen, että ihmistä ei saisi päästää matkustamaan lentokoneella, jos ei kävisi ensin läpi ajokorttimaista kurssia. En vain osaa ymmärtää, miksi edelleenkin maailmassa tulee ihmisille yllätyksenä, ettei kännykkää, kolikoita, marsuja, läppäreitä, taulutelevisioita, viiden litran Pepsi-pulloja tai yhtään mitään muutakaan tavaraa saa viedä mukanaan sen turvatarkastusportin läpi. Unohdukset laukkuun vielä voin ymmärtää, mutta sitä en, että tuohon taskujen tyhjennyksen hetkeen liukuhihnan päässä aletaan keskittyä vasta silloin, kun ollaan siinä liukuhihnalla tukkimassa muiden tiet.

Samaan kastiin toki menee ihmiset, joille maksaminen tulee yllätyksenä kaupan kassalla, kahvilan ja baarin tiskillä tai ihan missään muuallakaan, missä ollaan ostamassa jotain. Joskus vain tekisi mieli koputtaa joitain ihmisiä olalle ja sanoa: ”Anteeksi, mutta te olette juuri nyt haitaksi ihmiskunnalle.” Enhän tuota toki tee, koska se ei olisi kovin kivaa.

Toisessa ääripäässä on eräs tuttuni, jonka jätän tarkemmin mainitsematta. Hän kaupan kassalla hoitaa ihan kaiken kommunikoinnin työntekijän puolesta, joskus jopa sanoo summan itse, ettei tuon myyjän sitä tarvitse. Ennen maksamistaan hän on asetellut jokaisen maksuvälineen valmiiksi paikoilleen. Ennen viimeisen ostoksen siirtymistä myyjän käsistä kassahihnalle hän on tuon asian jo siirtänyt kärrynsä pohjalle lojumaan. Nuo kärryt hän kuskaa johonkin kaupan reunalle, mihin ei edes valo paista ja siellä hän pakkaa tavaransa omiin kasseihin. Kaikki sen vuoksi, ettei olisi haitaksi muille. Minua kovin huvittaa tuokin touhu, mutta ei niin kauheasti kuin tuo ensin mainitun ääripään haitallisuus.

Matkustamisen ja yleisen kassatoiminnan lisäksi tätä peruskoulun uutta oppimäärää voisi painottaa myös yleisesti ravintoloissa asiointiin kokonaisuudessaan.

Jos mietitään ravintola-asioinnin perusteita, ihan niitä alkeita, huomataan, että tuollakin asiointi on aika helppoa ja yksinkertaista. Menemme ravintolaan joko syömään tai juomaan. Yleensä kuitenkin nauttimaan. Astuessamme sisään ravintolaan odotamme ihmistä ohjaamaan meidät pöytään yleensä. Joskus joutuu odottamaan, jos liikkeellä on muitakin. Yleensä esimerkiksi viikonloppuisin on muitakin. Se yleensä merkitsee hiukan enemmän odottelua kuin vaikka maanantaina myöhäisillasta. Muista se. Kotona sinun ei tarvitse odotella, mutta kotona myöskään ammattilainen ei tee sinulle ruokaa puolestasi.

Pöydässä tai tiskillä valitsemme ruokamme ja/tai juomamme. Tätä varten usein on olemassa listoja, kuten myös ammattilaiset eli työntekijät, joille voit kertoa mieltymyksesi ja he tekevät sinulle suosituksen.

Jonkin odottelun jälkeen tilauksesi toimitetaan sinulle. Odottelun aikana keskity nauttimiseen. Muista, että kotona tai lähipizzeriassa syönti ei ollut vaihtoehto joistain tietyistä syistä, joten niiden perään haikailu on nyt vain tyhmää. Kuten matkustamisessakin, kotona ei vyösi alta kukaan sinua koskettele, mutta et siellä näe myöskään uusia kulttuureita tai palmupuita.

Nyt tilauksesi toimitetaan sinulle! Nyt on se oikean nauttimisen hetki. Jos ruoassasi on jotain vikaa, ilmoita siitä heti tarjoilijallesi. Muistathan kuitenkin, että vika ei ole vaikkapa suolan vähyys ranskalaisissa tai muu oma makumieltymyksesi. Suomalaisissa ravintoloissa yleensä myös tarjoilija tulee jossain vaiheessa kysymään sinulta kysymyksen: ”Maistuuko?” Tähän sinun tulee vastata, ettei maistu, jos ruoassasi on jotain vikaa. Ja taas jos maistuu, voit kertoa senkin. Muistathan, vaikka suomalainen oletkin, tarjoilija ei ole tekemässä illastasi ikävää ja nolaamassa sinua tuolla kysymykselläsi. Vain varmistamassa, että nautit.

Tällä hetkellä onkin hyvä muistuttaa, että asiakaspalvelija on nykyään vielä todella usein ihminen. Tunnistat ihmisen ja robotin siitä, että robotit ovat usein kosketusnäytöllä varustettuja tekstipohjaisia käyttöliittymiä. Ihminen puhuu ja kuulee. Asiakaspalvelija on palvelemassa – asiakas on oikeassa -asettelu on kammoksuttava asia maailmassa juuri tästä syystä, kun tuossa kommunikaatiotangossa on kaksi ihmistä eikä kaksi erillistä vihollisorganisaatiota, kuten tuo asettelu yrittää väittää. Asiakaspalvelija tekee kyllä kaikkensa sen eteen, että helpottaa elämääsi hänelle annettujen ohjeiden ja sääntöjen perusteella.

Mielestäni onkin mielenkiintoista, että nykyään en ajattele sivistyksen tai sivistyneen etiketin seuraamisen olevan pukeutumissääntöjä, haarukoiden käyttötarkoituksien tuntemista tai sinuttelu-teitittely-ohjeistuksia, vaan enemmän ihmisen normaaliin toimintaan erilaisissa arjen tilanteissa liittyvää järjen ja empatian käyttöä. Miten olemme länsimaalaisina ja siis vauraina ihmisinä ajautuneet siihen tilanteeseen, että usein viidakosta tulevat apinatkin osaisivat luultavasti käyttäytyä paremmin lentokentillä, ravintoloissa, kaupoissa ja muissa paikoissa, missä roolimme muuttuu ihmisestä asiakkaaksi. Olen kuullut jopa asuntonäytöistä, joissa ihmiset heittävät pahviset kahvikuppinsa lattialle ja toteavat hajoitettuaan koriste-esineen vain normaalin suomalaisen sanan: ”oho.” Jonkun toisen ihmisen kodissa.

”Oho”-sta tulikin mieleeni käyttäytyminen silloin, kun olemme ihan oikeasti ihmisten keskuudessa. Tönäisy: oho. Kengän päälle kävely: oho. Kolari: oho. Kun ihminen kaupan kassalla edessäni laittaa liukuhihnalle sen erotinkapulan, sanon kiitos. Vastaus tähän usein on oho:n kaltainen mulkaisu, ikään kuin katse sanoisi: ”Mitä helvettiä just tapahtui?” Kiitoksellani koulutan ihmisiä yksi kerrallaan ottamaan vastaan kiitollisuutta. Näin hekin ovat valmiimpia antamaan eteenpäin kiitollisuutta.

Mistä tullaankin päätökseeni. Ihmisenä ja asiakkaana voisimmekin aina toimia siten, että olemme valmiita antamaan kiitoksemme ja ottamaan vastaan kiitoksia toimistamme. Kaupan kassalla asiakkaana on mukavaa ottaa vastaan kiitos. Turvatarkastuksen virkailijalle on mukava antaa kiitos, sanoilla ja teoilla. Rakkaalle on hyvä sanoa illalla kiitoksia elämästä, työkavereita on hyvä kiittää ja työkavereille on kivaa olla kiva niin, että he voisivat siitä olla kiitollisia. Sivistyksen peruskoulun lyhyt oppimäärä siis tiivistyy vain yhteen sanaan. Kiitos.

Kiitos, kun luit.

Marttaventures (osa 7 / 7): 10 kohokohtaa matkan varrelta

Ajatuksena alun alkujaan oli, että näitä jaksoja syntyisi 10 kappaletta – että seikkailu Uudessa-Seelannissa olisi jatkunut hieman pidempään. Kuitenkin kuudennen jakson kohdalla elämä autossa alkoi särkemään selkää ja sielua, minkä johdosta laitoin kodin virkaa toimittaneen Toyotani myyntiin. Uusi onnellinen omistaja löytyi neljässä päivässä, joten alkuperäisestä ajatuksesta poiketen tämä on sarjassamme viimeinen Marttaventures-jakso. Videolla mietitään, mitä tästä koko 1,5 kuukauden operaatiosta jäi käteen ja tähän artikkeliin on listattuna 10 erilaista kohokohtaa ja ikimuistoista hetkeä matkan varrelta. 

Katso Marttaventures – Jakso 7:

Jos video on näkymätön, voit katsoa sen myös YouTube-kanavallamme täällä>>>

Kaiken kaikkiaan Uusi-Seelanti on ympäristönä mykistävän vaikuttava. Koko seikkailun syväluotaava läpikäyminen vaatii vielä aikaa, mutta tässä 10 ikimuistoista kokemusta ja paikkaa satunnaisessa parhausjärjestymättömyydessä – muita satoja asioita ja muistoja poissulkematta.

1. Roadtrip

Autossa elämisen ehdoton hyvä puoli on se, että voi aina valita kotinsa sijainnin: Näkee koko ajan uutta, ja ajellessa mutkaisia maisemareittejä voi laulaa Spotifyn mukana, pysähdellä huoltoasemilla ostamassa cappucinoa ja kookosvettä. Roadtrippailu tekee hyvää ajattelulle ja luovuudelle – ajatukset jotenkin järjestyvät oikeisiin lokeroihin siinä ajellessa kuin itsestään.

2. Leirintäalueet

Uudessa-Seelannissa leirintäalueita on kolmenlaisia: ilmaisia varustelemattomia parkkipaikkoja, edullisia vesipisteen, wc:n ja suihkun sisältäviä budjettipaikkoja ja täyden varustelun holiday parkkeja. Leirintäalueiden tunnelma on tasosta riippumatta ainutlaatuinen. Kaikki touhuavat omiaan, tuoksuu retkikeitin ja metsä, naapurin kanssa tarinoidaan iltaisin viinilasillisen äärellä. Läppäriin saa sähköä, ruokaa pääsee laittamaan yhteiskeittiöön ja aamulla pääsee lämpimään suihkuun.

3. Retkielämä

Aamupuuron nauttiminen ulkoilmassa. Telttailu. Pikniklaukku, aurinkoenergiavalot ja Lapista toissakesänä ostettu puuvartinen puukko. Retkiolosuhteissa on sitä jotain, outoa romantiikkaa. Tosin 1,5 kuukauden aikana retkielämään ehtii myös kehittämään vahvahkon viha-rakkaussuhteen.

4. Kontu

Oi. Tämä. Jos kaikista maailman paikoista saisi valita, missä asua, niin Muumilaakso tai Kontu. Olipa tuo paikka miten täynnä turisteja hyvänsä, oli siellä vietetty parituntinen vannoutuneelle Taru sormusten herrasta -fanille unelmien täyttymys. Bilbon koti näytti pienemmältä, joskin vähintään yhtä sympaattiselta kuin leffoissa, Green Dragonista sai maittavaa olutta leffoista tutuissa tuopeissa tarjoiltuna ja tunnelma oli sen verta idyllinen, että teki mieli jäädä salaa yhteen hobitinkoloista aumaan.

5. Mordor (Tongariro Alpine Crossing)

Vaikuttava paikka. Voimia koetteleva nousu tulivuoren huipulle kraatereiden luo järjettömässä tuulessa ja sumussa. Jotenkin pystyi samaistumaan Frodoon. Näköalojakin olisi kuulemma ollut, jos sää olisi sen sallinut. Joka tapauksessa unohtumaton vaellus, ympäristö kuin toiselta planeetalta.

6. Maut

Fish’n’chips. Cappucino suklaakuorrutteella. Tuoreet kirsikat. Vihannekset ja hedelmät. Viinit. Uudessa-Seelannissa on Suomeen nähden päinvastaiset vuodenajat, joten täällä elettiin kesää. Kirsikoita myytiin ihan joka paikassa. Viinitiloja vilisi ohi siellä täällä. Cappucinoa kun osti, päälle ripoteltiin suklaata. Kulinaristisesti ei mikään Italian kaltainen elämys, mutta makuja, jotka jäivät mieleen.

7. Eläimet

Uudessa-Seelannissa on ihmisiä 4,4 miljoonaa ja lampaita 35 miljoonaa. Eipä ihme, että lampaita näkee ajellessaan ympäri maata useammin kuin ihmisiä. Kauniilla, kansallispuistoiksi julistetuilla rannoilla makoilee hylkeitä ja merileijonia. On pingviinejä, delfiinejä ja kaskelotteja. Onnelliset koirat juoksentelevat vapaasti mereen noutamaan omistajiensa heittämiä keppejä. Niin ja sitten siellä on se lentokyvytön Kiivi-lintu, josta ovat erityisen ylpeitä – kutsuvat jopa itseään “kiiveiksi”.

8. Milford Sound

Eteläsaaren puolella on eräs tunnetuimmista Uuden-Seelannin kansallispuistoista, useissa tutkimuksissa maailman parhaimpiin matkakohteisiin luettu, maailman kahdeksanneksi ihmeeksikin tituleerattu alue (eikä ihme). Häikäisevä paikka. Tunnetaan muuten myös eräänä maailman sateisimmista alueista. Valitettavasti sairastuin juuri tuolla ollessa, joten kokemukseni Milford Soundista jäi vajaaksi, joskin sitäkin antoisammaksi mm. elämäni ensimmäisen vesitasolennon ansiosta.

9. Aoraki National Park

Eräs ehdottomia suosikkeja koko matkan varrelta. Dramaattisia vuoria, jäätikköjärviä, puhdasta luontoa, rauhaa ja hiljaisuutta. Tuossa kansallispuistossa sijaitsee Uuden-Seelannin korkein vuori Mt Cook.

10. Maorit

Olet ehkä nähny sen videon YouTubesta, jossa Uuden-Seelannin rugbyjoukkue öykkäröi ennen matsia vaikuttavalla, vastustajia kauhistuttavalla tavalla (jos et, niin suosittelen etsimään). Kyseessä on maorien perinteinen rituaali ja sotatanssi haka, joka menee väkisinkin ihon alle. Kuten koko maorikulttuuri. Maorit ovat Uuden-Seelannin alkuperäiskansaa, joiden kulttuuri elää vieläkin vahvana. Viisasta kansaa ovat.


Lue / katso myös kaikki aikaisemmat jaksot:

Jakso 6: Auto
Jakso 5: Hyvät ja huonot uutiset
Jakso 4: Planeettamme Maa
Jakso 3: Pakollinen pysähdys
Jakso 2: Tänä vuonna tapahtuu vain hyviä asioita
Jakso 1: Kuinka muutin autoon Uudessa-Seelannissa

Back to top