Mitä meidän ihmisten kuuluisi täällä maapallolla oikein tehdä? – Autoradio-spesiaali Uudesta-Seelannista! | RADIOlogi: Jakso 7

RADIOlogin lucky number seven eli onnekas seiskajakso toimitetaan luoksesi suoraan tien päältä, liikkuvasta autolaboratoriosta Uudesta-Seelannista! Tällä kertaa vuorossa on 30 minuutin mittainen improvisoitu monologi, joka pohtii ihmisyyden luonnetta, luontoa, länsimaista kulttuuria ja sitä, mikä on hyvä elämä. Miten meidän oikein kuuluisi tällä planeetalla elää?

By | 2018-01-06T08:24:15+00:00 tammikuu 6th, 2018|Elämä & hyvinvointi|0 Kommenttia

Hätä luovat keinot keksii – mutta luovuuttaan voi käyttää myös väärin | Maria Paldanius

Minusta se mies oli luova. Punaisella lapulla merkittyjen tuotteiden intensiivimetsästys ei ole mitään mekaanista leipätyötä, eikä varsinkaan jokamiehen heiniä. Se vaatii aikaa, energiaa, mielikuvitusta ja pohjapätäkkää. Viimeistä miehellä ei ollut. Siksi mies käytti luovuuttaan ja teki mitä teki: kiersi ruokakauppoja päivät pääksytysten ale-elintarvikkeiden perässä, teki täsmä-ostoksia ja kiikutti tuotteet peräpitäjissä asuville asiakkaille ja tilaajille. Tai jos nyt välttämättä halutaan tehdä isompi ero laillisen, verotettavan liiketoiminnan ja omaehtoisten puolilaittomuuksien välillä, voidaan tavaran vastaanottajia kai kuvailla ihan vaan nälkäisiksi ihmisiksi, joiden tarpeiden täyttämisen (eli sydämen ja vatsan!) asialla kyseinen hankkija vahvasti oli. Jos jotakin siltä mieheltä puuttuikin (jonkun mielestä ehkä varallisuutta, itsearvostusta, lainkuuliaisuutta, moraalia tms.), niin ei ainakaan luovuutta.

By | 2018-01-05T10:08:29+00:00 tammikuu 5th, 2018|Elämä & hyvinvointi|0 Kommenttia

Aloha: Omalla polulla – On uskallettava etsiä, jotta voi löytää | Emilia Haljala

Istun kahvilassa katsellen ihmisiä ja mietin, millaisia tarinoita tämä kahvila pitää juuri nyt sisällään. Millaistakohan polkua pitkin viereisessä pöydässä istuva mies on kulkenut, entäpä millaisen reitin lattialla pikkuautoilla leikkivä pikkutyttö valitsee? Jokainen ihminen on erilainen samankaltaisuuksista huolimatta. Näin ollen jokaisen tarinan on myös oltava uniikki. Miksi siis yrittää jäljitellä jo kirjoitettua tarinaa? Mietin omaa matkaani ja minua hymyilyttää, sillä taidan olla vihdoin oikealla reitillä. Mistä sen tietää? Siitä, että se tuntuu hyvältä. Se riittää merkiksi. Oikean suunnan löytäminen on kuitenkin vaatinut vääriin suuntiin kulkemista ja eksymistä. On tullut kuljettua pitkiä matkoja todetakseen, että on tainnut kompassi reistailla matkalla ja johdattaa aivan muualle kuin piti. Joskus taas on juossut innoissaan aurinkoista tietä eteenpäin, joka onkin yhtäkkiä loppunut "tie päättyy" -liikennemerkkiin. Silloin vaihtoehtoina on ollut paluu risteykseen — tai oman polun luominen.

By | 2017-12-31T15:32:18+00:00 joulukuu 31st, 2017|Elämä & hyvinvointi|0 Kommenttia