Arjen havaintoja rohkeudesta | Valtteri Karjula

Monet mieltävät minut rohkeaksi. Toiset ehkä tyhmänrohkeaksi. Nopeasti ajateltuna uskon tämän juontuvan tavastani olla ulospäinsuuntautunut sosiaalisessa mediassa tai kohtaamisissa. Mutta mitä jos rohkeus on jotain aivan muuta? Miten rohkeus muutetaan kerran vuodessa tempauksesta jokapäiväiseksi tavaksi? 

Rohkeus on kysyä

Ala-asteella opettajani kertoi äidinkielen ylioppilaskokeesta, jossa aiheena oli ollut “Elämäni rohkein teko”. Joku nokkela poika palautti lähes tyhjän paperin, johon hän oli kirjoittanut vain “tämä”. Pojan vastauksesta ei ollut auttanut antaa kuin täydet pisteet. Tarina kuulostaa keksityltä ja todennäköisesti on sitä, mutta vastaavanlaisten tekojen kautta yleensä käsittelemme rohkeus-teemaa.

Olen luonteeltani ujo. Samalla olen ikäni harrastanut skeittausta. Siksi koen painineeni koko elämän rohkeuden kanssa. Olen miettinyt menetelmiä, tapoja ja keinoja saada imettyä jostain itseeni lisää rohkeutta. Mitään yhtä autuutta en koskaan löytänyt, kunnes tapahtui varsinainen ensimmäinen oivallus. Ymmärsin, että olin elänyt yli 20 vuotta kysymättä keneltäkään.

Eikä aikaakaan, kun kysyin kaikilta kaikkea. Jopa niin paljon, että toisille se oli vaivaannuttavaa.

Vuosi sitten kun julkaisin oman elämäkerran, monet ihmettelivät (ovat jälkikäteen sanoneet tämän ääneen) olinko lyönyt pääni pahasti asfalttiin? Kämppikseni kertoi, että hänen ystävänsä oli tivannut häneltä vastausta siihen, mikä siinä Karjulan Valtterissa oli niin kovin erikoista. Kämppikseni oli sanonut totuudenmukaisesti: “Ei mikään. Tai no hän kyllä uskaltaa kysyä.”

Rohkeus kohdata itsensä

Mielestäni elämän yksi tärkeimpiä päivittäisiä ja kehitettäviä asioita on itsetuntemus. Paremman itsetuntemuksen kautta luotan pääseväni aina eteenpäin. Samalla oman itsensä kohtaaminen saattaa olla rohkeimpia tekoja, mitä tässä elämässä on. Kaikkien ei tarvitse mennä niin syvälle kuin toisten ja oman pään sisällä vietetty aika on aina suhteessa kuhunkin yksilöön. Nyt kun meillä on älypuhelimessa sovelluksia, joilla voidaan mitata kunkin sovelluksen käytön aikaa, olisi hauska saada tietoon, kuinka monta tuntia elämästäni olen käyttänyt itsetuntemuksen lisäämiseen.

Varmin tapa joutua painimaan itsetuntemuksen kanssa on lopettaa tekeminen. Tekeminen voi silti olla parempi tapa löytää itsensä. Ainakin vaikuttavampi.

Hyvä itsetuntemus ja siihen tehty pohjatyö kääntyvät näkyväksi silloin kun ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tällöin ilmenee heti yksi rohkeuden näkyvä muoto – aitous. Mittaamme toisen ihmisen kohdatessamme, onko hän aito vai ei? Onko hän oikeasti tuollainen, mitä hän antaa itsestään ymmärtää? Artikkelin ingressissä esitetty maininta omasta ulospäinsuuntautuneisuudesta tai aktiivisesta sosiaalisen median käytöstä johdattaa meitä kaikkia harhaan siinä, että yhtä lailla taito osata olla hiljaa on rohkeutta.

Epävarma ihminen saattaa puhua paljon. Hänellä ei ole rohkeutta päästä muita ääneen tai olla hiljaa.

Rohkeus pitää omaa puolta

Parempi itsetuntemus ruokkii myös rohkeutta pitää omia puolia. Omat tulokset, parempi itsensä tunteminen ja niiden pohjalta saatu “perusrohkeus” (lue: luottamus elämään) vapauttaa yksilölle energiaa selvitä päivittäisessä elämässä. Koska kaikilta meiltä vaaditaan paljon rohkeutta eri tilanteissa joka päivä, ne joilta löytyy ylimääräistä energiaa rohkeuteen suunnattavaksi, tulevat todennäköisesti selviytymään aina paremmin haasteista, joihin rohkeutta tarvitaan.

Rohkeutta on raivata itse asetetut rajoitteet pois ja antaa tila unelmille.

Koska rohkeus on aina subjektiivinen käsite, meidän on kyettävä tunnistamaan oma perusrohkeuden taso. Mikä minulle on paha tilanne, voi toiselle olla yllättävän helppo. Kun yksilö itse oppii tunnistamaan oman tasonsa esimerkiksi epävarmuuden sietämisessä, muidenkin on helppo oivaltaa, mitä tehtäviä tai asioita tämä yksilö voi saavuttaa. Toisaalta taas ympäristö voi olla tärkein apuväline rohkeuden lisäämiseen. Kuvitellaan tilanne, jossa yksilö itse luulee olevansa nynny, jolloin ympäristö ei tätä usko ja laittaa nynnyn selviytymään. Selviytymisen jälkeen nynnykin pääsee aina rohkeudessa eteenpäin.

Nynny oivaltaa olevansa oikeasti rohkea. Se on tärkeä oivallus!

Rohkeudesta voisi puhua ja kirjoittaa pitkästi. Jätän kuitenkin rohkeasti tekstini lyhyemmäksi. Käytin tämän tekstin kirjoittamiseen tunnin. Haluan julkaista tämän tällaisenaan uhkarohkeasti ja voin vain toivoa, että rohkeuteni nopeudessa palkittaisiin. Tällaiset tekemiset ovat mielestäni arjen rohkeutta parhaimmillaan. Tämä on yksi tapa harjoitella lisäämään arjen rohkeutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back to top